Subjektiivinen päivähoito-oikeus - ei kiitos!

Meillä kesän Suomi-Areena käynnistyi tänään Eetunaukiolta, jossa olin tyttöjen kanssa seuraamassa keskustelua "Mitä sinä tänään koulussa opit - entä huomenna?" Suoraa vastausta tähän kysymykseen en saanut, vaan varsinkin keskustelun alkupuolella käsiteltiin teemoja, joita en otsikon perusteella osannut odottaa. Ministeri Kiuru puhui mm. subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta, joka on nyt supistettu osa-aikaiseksi.

Suuntaus on mielestäni ehdottoman hyvä. Miksi veisin lapseni hoitoon, jos olen itse kotona? Toisaalta puhutaan kahdesta eri asiasta, eli onko kyse vanhempien oikeudesta viedä lapsi hoitoon vai lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen. En väitä, etteikö varhaiskasvatuksesta yleensä ole lapselle hyötyä. Mutta mielestäni tärkeäpää on se, että lapsella on oikeus myös lapsuuteen kotona vanhempiensa kanssa. Aikaisia aamuja, suuressa ryhmässä toimimista, aikataulutettuja päiviä, ryhmään kuulumista jne. lapsi ehtii kyllä kokemaan vielä myöhemminkin. Suomalaista varhaiskasvatusta en kritisoi, vaan sitä, miksi lapsi ei saisi olla vanhempiensa kanssa silloin, kun heidän ei ole pakko olla töissä tai opiskella. Tietenkin, jokainen vanhempi tekee kuten parhaaksi näkee, mutta itsellä esikoinen jäi päiväkodista pois heti, kun jäin itse äitiyslomaa edeltävälle sairaslomalle. Ja tyttö oli onneksi äidin kanssa samoilla linjoilla, eli ilmoitti heti tilanteesta kuullessaan, että hän jää sitten myös kotiin. Tottakai lapset tarvitsevat seuraa ja tekemistä päiviinsä, mutta niin tarvitsevat heidän vanhempansakin, joten ei muuta kun yhdessä vaan touhuamaan. Mielestäni päivähoito-oikeus voitaisiin hyvin rajoittaa päivähoitomahdollisuudeksi kotitilanteen niin vaatiessa.