Sanoista tekoihin

Hengästyttävä viikko takana. Mielenkiintoista ohjelmaa oli enemmän, kuin mihin itse repesi. Jos viikon tapahtumia jakaisi tasaisemmin Porin kalenteriin, tapahtuisi täällä muulloinkin jotain. Toki se ei olisi sama asia eikä sama tunnelma. Suomi-Areena oli jälleen hieno kokemus ja kaikenlaista tuli kuultua, nähtyä ja koettua.

Perheelliselle erityisesti Puuvillan kauppakeskus sekä kaupungintalon piha olivat oivia keskustelupaikkoja. Meidän lapsia kun ei ole juurikaan varhaiskasvatettu, jotta he osaisivat istua hiljaa keskustelun ajan paikallaan. He mieluummin keräävät päivittäistä liikunta-annostaan senkin ajan. Ja hyvä niin.

7-vuotiaan huomioitsijan kommentti ohjelmalehtistä tutkiessa oli, että ”Jos kerran Porista pääsee bussilla Suomi-Areenaan mm. Huittisiin ja Raumalle, pääseekö sitten myös sieltä Suomi-Areenan tapahtumiin Poriin?” Mites mahtaa olla, voiko siellä maaseudulla todella asua ja yrittää? 3-vuotiaalle jäi päällimmäisenä mieleen keskustelussa jaetut värikynät ja värityskuvat. Kaupungintalon pihalla nautimme keskustelua kuunnellessa Marttojen meille mukaan pakkaamat vohvelit, ja se oli kuulemma ”tosi kivaa”. Kansalaistorillakin oli lapsille monenlaista tekemistä ja kokeilemista ja tietysti mukaan kotiin tarttui monta tarpeellista ja tarpeetonta tavaraa ja esitettä. Partiolaisten teltalla lapset värittivät kortit vanhusten iloksi ja tullikoiran rapsuttaminen torilla muistetaan myös hyvin.

Kunnon kaupunkilaisen tapaan osallistuimme kotikaupunkimme tapahtumaviikon onnistumiseen myös vuokraamalla kotimme tänne töihin saapuneille. Itse olimme evakossa sukulaisten luona ja Mummin rakentamissa majoissa olikin lasten mielestä hurjan hauska nukkua. Tässäpä olisikin Suomi-Areenan majoitusongelmaa pohtiville pureskeltavaa, kaikki hullut ideat tulisi ottaa käyttöön. Naapurit ja sukulaiset voisivat pariksi päiväksi kokoontua yhteen, majoitustilaa löytyisi siis tyhjistä kodeista, yhteisöllisyys paranisi ja yksinäisyys lievenisi. Ruskakodin vanhukset kotilomalle omaistensa luo ja tilat hotellikäyttöön. Heinäkuussahan on suljettuna myös yksi jos toinenkin päiväkoti ja sairaalaosasto, joista idearikkaalla kehittelyllä saadaan asuintilaa kaupungissa vieraileville. Ei riitä että Suomi-Areenassa keskustellaan ongelmista, tehdään mielummin niille jotain! Se voisikin olla ensi vuoden yhtenä punaisena lankana, jalkaudutaan ja siirrytään keskustelulavoilta sanoista tekoihin!