Puhuttu siis on. Nimittäin rahasta.

Minun piti tänään torstaina 14.7. huomioida isyyteen liittyvää keskustelua, mutta aikataulusyistä pitikin löytää SuomiAreenan ohjelmasta jotain myöhemmin iltapäivällä alkavaa, mielenkiintoista kuultavaa. Valitsin kaupungintalon pihalla klo 13.30-14.45 käydyn Talk Shown Puhu rahasta. Siinä alan tutkijat yhden yrittäjän säestämänä keskustelivat teemasta Joonas Nordmanin johtaessa puhetta ja Tuomas Enbusken viihdyttäessä väkeä. Paikalla olikin aika reippaasti kuulijoita eivätkä he varmaankaan pettyneet, kuten en minäkään. Keskustelussa tuli esille sekä itselle uutta asiaa että se sai myös pohtimaan omaa tilannetta ja ajatuksia laajemminkin. Nauraakin sai. Lopputulemana kai oli, että rahasta ja siihen liittyvistä asioista tulisi puhua avoimemmin ja esimerkiksi koulussa tulisi opettaa yksilötasollakin raha-asioita.

Katsoin edessäni olevia kuulijoita ja mietin, millainen rahatilanne ja suhtautuminen rahaan heillä kullakin on. Näkyykö se ulospäin? Ehkä joku heistä tienaa niin hyvin, että rahankäyttöä ei juurikaan tarvitse miettiä, rahaa riittää kuitenkin. Joku on ehkä hakenut vaatteensa halvalla kirppikseltä ja jatkaa toiveikkaana työhakemusten lähettämistä. Joku heistä ehkä yöpyy hotellissa Porissa, vaikka varaa ei olisikaan ollut, mutta pitäähän sitä kesälomalla matkustella. Joku taas pukeutuu vaatimattomasti ja saapuu paikalle ruosteisella fillarilla, ja vaikka varaa olisi, hän haluaa käyttää sen johonkin itselleen tärkeämpään kuin ulkoisiin seikkoihin. Miksi kaikki nämä ihmiset suhtautuvat rahaa eri tavoin? Keskustelussa mainittiin ainakin huono-osaisuuden periytyvyys mm. koulutuksen kautta. Lisäksi todettiin, että vaikka tietoa olisikin, oman käyttäytymisen muuttaminen voi olla vaikeaa niin tässä kuin muissakin elämäntavoissa.

Kuten Talk Shown nimikin sanoo, keskustelu painotti sitä, että rahasta, rahankäytöstä ja siihen suhtautumisesta tulisi puhua enemmän ja avoimemmin. Erityisesti nousi esille se, että tukalasta rahatilanteesta ulospääsyssä auttaa juuri avoin puhuminen tilanteesta ja avun pyytäminen. Onkohan silloin kuitenkin jopa helpompi puhua omasta rahatilanteesta kuin silloin, kun sitä rahaa kunnolla todella on? Voisinpa kuvitella, että aika helposti saa osakseen myös kateutta ja ihmisten suhtautuminen itseä kohtaan saattaa muuttua, varsinkin jos todetaankin, että ollaan rahallisesti hyvin eri tasoilla.

Itse en onnekseni ole perinyt huono-osaisuutta vaan tarkan rahankäytön. Mitä ilmeisemmin se siirtyy myös tyttärillemme. Toinen heistä kerran pyöräillessämme tokaisikin, että "Eiks niin Äiti että metsästä saa ilmaiseksi marjoja ja alamäessä saa ilmaiset vauhdit?" Kyllä lämmitti. Puhuttu siis on. Nimittäin rahasta.