Omistaminen orjuuttaa

Eetunaukiolla pohdittiin tänään suomalaista omistamista. Materian omistaminen ei kyllä tee onnelliseksi eikä nosta elintasoa. Päinvastoin, kalenteriin on lisättävä veneen talvihuolto, kesämökin maalaustalkoot, auton katsastus, romuvaraston siivous, perintöhopeiden kiillotus jne. Jatkuvaa huolehtimista jostain, joka ei edes tunne ikävää, yksinäisyyttä, kipua tms. Sen lisäksi, että omaisuuden ylläpitämiseen menee aikaa ja energiaa, kuluu siihen myös koko ajan rahaa, vaikka et materiastasi ehtisi nauttiakaan.
Omistin joskus auton ja kun sen vihdoin myin tarpeettomana, tuli kaikin puolin kevyempi olo ja saamillani rahoilla, niin – kansitutin graduni. Pikkukrääsän ostamisen olen jo lopettanut kauan sitten. Silti siivoilen sitä kotonani kaikki päivät.. Jos jotain suurempaa haluaisin omistaa, olisi se metsää. Eikä se olisi mitään avohakkuumeininkiä, vaan monimuotoista suojelumetsää. Vanhoja kuusia, sammalta maanpeittona, lahopuita pieneliöiden iloksi, kolopuita linnuille, hiljaisuutta. Jaa, no ehkä tuulivoimalan lapojen suihke kuitenkin rikkoisi korpin huudon..?