Oliks se siin sit vai?

Paljon puhetta, paljon kuuntelijoita. Suomiareena oli napakymppi! Monta keskustelua ja tilaisuutta tuli seurattua, paljon jäi silti näkemättä ja kokematta. Eniten harmittaa, etten päässyt seuraamaan ennalta odottamaani syöpäseulonta-keskustelua sairastelun vuoksi.
Joitain tilaisuuksia meni ohi aikataulujen vuoksi.
Kaikista tilaisuuksista en saanut tarpeeksi irti, jotta edes jotenkin järjellistä tekstiä olisi syntynyt. No, opetteluahan tämä oli, ehkä ensi vuonna saan enemmän tekstiä suollettua.
Huomioni kiinnitti areenatapahtumien ulkopuolelta jazzkadun hyväntuulisuus keskiviikkoiltana (ja yönä). Porukkaa oli pilvin pimein, mutta kaikkien mainio fiilis tarttui väkisinkin ympäriinsä. Tuttuja tuli tavattua ja politiikkaakin puhuttiin. Torstain Dylan konsertti osoitti, ettei tunnelma pilaantunut pillimehukohun myötä. Hyvää seuraa ja kaunis ilma ynnättynä mukaansatempaavalla musiikilla olivat onnistuneen jazzpäivän resepti tänäkin vuonna. Illan pääesiintyjä tosin alitti rimani. Ei ollut Dylan mitään verrattuna päivän aikaisempiin artisteihin!
Oliks se sit täs? Ei ollut, Pori on jatkossakin näyttämönä suurelle yleisölle.
Kirjurin valtaavat kulkurit hinattavilla vessoillaan kun karavaanareiden maailmanlaajuiset treffit alkavat. Kulmahousut taas parkkeeraavat mersunsa ja saapuvat raviradalle seuraamaan kun aikuiset ihmiset leikkivät ruuan kanssa. Eli kuninkuusravit saapuvat myös tänne Suomen tapahtumakaupunkiin.
Kirjurin musiikkitapahtumat saavat jatkoa ensiviikolla myös, kun Kirjuri classic rantautuu lokkilavan ympäristöön. Sinne olisi tarkoitus itsekin sukeltaa mukaan kuulemaan maamme ykköslaulajiin kuuluvaa Pentti Hietasta. On siellä kuulemma joku Aikuinen Nainenkin.
Porispere jatkaa tapahtumien ketjua hieman myöhemmin.
Jos joku kehtaa väittää, ettei Porissa tapahdu, on väärässä!
Kyllä ovat Lavialaisetkin ihmeissään ensivuonna, kun huomaavat kuinka paljon heidän kotikaupungissa tapahtuukaan!