Asia on pihvi, Lindströmin pihvi

Legendan mukaan kiky-sopimuksen ratkettua pääministeri Sipilä tilasi lounaaksi Lindströmin pihvin. Työ-ja oikeusministeri Lindström piti huhua vahvasti liioiteltuna, eikä ainakaan myöntänyt näin tapahtuneen. Hjalliksen värikkään juonnon vauhdittamana purje-lavalla etsittiin keinoja työn ja työpaikkojen kehittämiseen, sekä pureuduttiin tuleviin haasteisiin.

Tutkija Anu Järvensivu kyseenalaisti Jutta Fagerströmin peesaamana kilpailukiellon vanhanaikaisuutta mainiten sen estävän työntekijöiden puuhakkuutta. Jutan mielestä esimerkiksi kaupan alalla tulisi kannustaa työskentelemään useammassa, kuin vain yhdessä yksikössä. Idea on hieno, ja toimiikin yhden kaupparyhmän sisällä. Ongelmia tulee taatusti jos kaupan työntekijä menee vakityönsä S-marketin lisäksi tekemään viikonlopputöitä K-ryhmän kauppaan. Kaupparyhmien välillä on niin kovaa kilpailua, etten usko moisen koskaan voivan tapahtua. Saatetaanhan vahingossa paljastaa toisen ryhmän parempia oivalluksia, jotka vuotavat kilpailijan eduksi.

Digitalisaatio nähtiin sekä uhkana, mutta myös mahdollisuutena. Hurjalta kuullostaa ajatus, jossa lääkäri voisi suorittaa vaikka sydänleikkauksen potilaan ollessa Intiassa ja leikkaava lääkäri istuu Satakunnan keskussairaalan etäleikkaussalissa tietotekniikan ja robottien hoitaessa fyysisen työn. SAK:n johtaja Jarkko Eloranta näkee digitalisaation autioittavan maaseutuja entisestään. Päinvastaista mieltä asiassa oli ministerimme sekä ainakin tutkija Järvensivu, joka tosin perusti sympatiansa omaan pientilallishistoriaansa.

Lavalla puhuttiin paljon luottamuksesta. Hjallis heitti ilmoille ajatuksen, jossa suuremman firman tavallinen rividuunari otettaisiin mukaan yhtiön hallitukseen tai johtoryhmään. Toisi molemminpuolista luottamusta, kun alaportaan viesti menisi oikeasti ylös asti, eikä jäisi matkalla kerroksiin. Sama toimisi toiseen suuntaan, kun duunarille selviäisi, miksi ja miten päätöksiä tehdään. Hyvien ja helppojen päätöstentekoa harvemmin kukaan kyseenalaistaa, mutta vaikeampien, esim. lomautusten tai investointien lykkäämisen syyt ja myös seuraukset kulkisivat oikeasti, ilman välikäsiä alakerran rasvakourillekin. Tätä ajatusta ministeri Lindströmkin nyökytellen kannatti, vaikka tilaisuuden alussa paljasti pienen julkisen salaisuuden. Linströmin pihviä kun hieman pinnasta raaputtaa, sisältä paljastuu punaista väriä. Eli on uskominen, että meillä on tälläkertaa oikeasti työväen ministeri. 

Toinen pureksittava Lindströmin pihvi taisi olla vaihtuneelle keskusteluporukalle liian sitkeä pala. Aiheena oli :Maahanmuuttajat töihin, VOK:ista veronmaksajaksi. Keskustelu jäi mielestäni täysin hedelmättömäksi ja puheenvuorokaupalla väiteltiin perusasioista, kuten miten määritellään maahanmuuttaja. Siinä vaiheessa oli lähellä, etten kiivennyt kertomaan totuutta keskustelijoille. Yksinkertaisesti maahanmuuttaja on aina, jos ei ole kyseisen maan syntyperäinen kansalainen. Keskustelun ollessa tuota tasoa, pistin muistivihkoni laukkuuni ja jäin odottamaan kiusallisen keskustelun päättymistä. Onneksi ensimmäinen pihvi oli mehukas.