”Venäjämieliset” Antinkadullla

( Eu-Venäjä-Suomi – yhteistyötä vai vastakkainasettelua)
Luulin jo hetken tulleeni venäjämielisten propagandatilaisuuteen kun kuuntelin avauspuheenvuoroja. Malesialaisen matkustajakoneen alasampuminen toi luonnollisesti Ukrainan kriisin mukaan keskusteluun ja mukanaan jopa turhaakin pähkäilyä tapahtumista. Tom Packalen kaipaili todisteita Venäjän osallisuudesta itäosien tapahtumiin. Olin hieman järkyttynyt Aleksanteri Instituutin, Helsingin yliopiston alaisen tutkimysyksikön, Markku Kangaspuron näkemyksestä että Ukrainan armeijan toimet olisivat kuin osa Yhdysvaltojen terrorismin vastainen operaatiota. Eikö Kangaspuron mielestä Ukrainalla ole oikeus valvoa järjestystä ja vakaata yhteiskuntaa Itä-Ukrainassa? Separatistien johtohahmot ovat tunnistettu ja todettu heidän syyllisiksi tapahtumiin ja osaan heistä on kohdistettu pakotteita. Itä-Ukrainan alueella on ollut paljon pahoinpitelyjä ja kidnappauksia kohdistuen henkilöihin jotka julkisesti tai työssään vaikkapa toimittajajina ovat puolustaneet Ukrainan itsenäisyyttä ja yhtenäisyyttä. Aleksandr Belovin mukaan Itä-Ukrainalaisen arvomaailma on erilainen!? ja heihin oli kohdistumassa mm Venäjän kielen käyttökielto. Väite on täysin absurdi enkä odottaisi tällaista Venäjän Duuman Suomi-ryhmän jäseneltä. Nyt ollaan tilanteessa jossa monet haluavat etsiä rauhanomaista ratkaisua neuvottelemalla, mutta kuka on separatisteista neuvottelukumppani, rikollisiksi todetut? Donetskin alueen farssi-kansanäänestyksen järjestäjät? ”Kiovan fasistihallinnosta” hokevaa Venäjää haikaillaan mukaan mutta vain suurempia linjauksia voidaan tehdään ulkovaltojen toimesta mutta lopullisesti asiat ratkaistaan Ukrainassa asuvien omien kansalaisten kesken.

Tämä kaikki on kova testi Eu:lle johon Suomellakin on sanansa sanottavana mm Ilkka Kanervan avulla, hän on ollut pitkään Etyj:ssä mukana ja on nyt vuoden ajan sen yleiskokouksen presidenttinä.

Suomen tehtävä Eu:ssa on ohjata päätöksiä siten että ne ovat meillekin edullisia se on päivänselvää, Eu:n selän taakse Venäjään liittyvissä kysymyksissä ei siis pidä piiloutua kuten on toisinaan tehty. Kahdenkeskinen sopiminen miellyttää Venäjää, Ukrainassa se ei täysin onnistunutkaan kun kansa meni kaduille. Shakkitaitoisen kansan (kuten Belov sanoi), johto miettii jo ”sitä seuraavaa” siirtoa. Ehkä sinä aikana Venäjä ymmärtää että paras kauppa on sellainen jossa molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä ja toisten kauppoihin on parempi olla sekaantumatta, niin ei saa vihoja päällensä.