Vaalien jälkeistä elämää?

Porkka Playboys´ien Rasputinin loputtua sopivasti, yleisö tuli keskusteluun ”Taivas varjele mitä tästä tulee”. Kovin pelokkailta eivät osallistujat tulevaisuudesta vaikuttaneet. Keskustelu vaelsi alun nationalismi puheiden jälkeen arvojen ja sosiaalisten kysymysten maailmaan. Eduskuntavaalituloksemme tarkastelu vain maahanmuutto tai rasisminvastaisen taistelun huipentumana on virheellinen. Vielä pelottavampaa jos tämä sama jatkuu vielä pitkään. kotimaan sosiaaliset seikat ja työhön liittyvät kysymykset jäävät unholaan ja kansainväliset asiat kiinnostavat. Kansainvälisyyden unelmaa pyritään myymään ainoana oikeana ja mahdollisena vaihtoehtona. Valitettavasti se mikä on yhteistä ovat vain markkinat, tulojen ja elämänlaadun valtavat vaihtelut. Pekka Haaviston maailma on suuri ja hän puhuu pitkään ja maailmaa kiertaneenä ”kaukomaiden poikana”, Aasia ja Afrikka vilahtelevat puheissa. Vihreä globaalisuus ei peity presidenttiehdokkuuden alle. Keskustelussa muutenkin Kiina ja Intia tulivat useasti esiin ja Euroopan tietynlainen jälkeenjääneisyys. Väestöpohjaa riittää kuten Markku Jokisipilä muistutti. Mielestäni Euroopan asema, se ettei kovaan talouskasvuun päästä tai ettei massiviisia innovaatioita näy tai rakentamista ole olisi syytä nähdä myös kestävänä kehityksenä. Kuitenkaan Suomi ja Eurooppa eivät pärjää sallimalla työttömyyden ja talouskeinottelun. Minulle itselleni Kiina ja Intia ovat edelleen kehitysmaita. Suureen ihailuun ei ole syytä. Länsimaiden peesaamisessa ja kopioinnissa hypättiin parin portaan yli. Pilvenpiirtäjä ja ostoskeskukset eivät mieltäni lämmitä jos tavallisen kansan ja työntekijän viemärit ovat avotyyppiä. Afrikkalainen joka asuu hyvin alkeellisesti mutta omistaa modernin puhelimen ei ole oikeaa elintason nousua. Päinvastoin sen käyttö köyhdyttää hänet ja perheensä. Kaikinpuolinen elämänlaadun kasvu on oikeaa elintason kasvua. Ekologinen tila on tästä yksi hyvin tärkeä mittari. Venäjälläkään miljoonien uusien autojen myynti ei ole tuonut puhdasta vettä eikä jätevesien puhdistusta.

Tutkija Markku Jokisipilän näkemyksiin vaalituloksemme (PerusSuomalaisten voitosta) johtaneista syistä on helppo olla samaa mieltä. Media ja monet politiikot puhuvat edelleen vähemmistöihin kohdistuvista uhista. Suurin uhka vähemmistöille ja enemmistölle ovat tilannetajuttomat päättäjät, parin asian asiantuntijat, joiden arvot ja periaatteet ovat vain puheiden tasolla, toisinaan tietoisesti ja usein tietämättäänkin. Monet luottamustehtävät ja vaalimenestyksen takaavat julkiset esiintymiset puuduttavat hyvääkin luovaa politiikkoa. Mitro Revon taitavat puhujan lahjat ja erinomainen suhde mediaan toivat mieleen sen että milloin näemme merkittävässä asemassa poliitikon jonka puheilmaisu ei ole kärkiluokkaa mutta sisältö ja luovuus parasta luokkaa.. Päättäjien historian tuntemus ja rautainen tilannetaju, laajalla elämänkokemuksella, näillä saadaan sellaista johtajuutta jota tarvitaan. Kliseisillä, median luomilla teemojen toistolla ei maailmaa paranneta.