Pohjoismainen puolustus vai Nato?

Suomen ulkopolitiikan tutkimus on hyvissä käsissä. Hienosti eteenpäin soljuvaa paneelia johti kokenut instituutin johtaja Teija Tiilikainen. Ammattihenkilöitä on ilo kuunnella. Paneeleissa on usein puhekoneita vailla todellista tai uutta sisältöä. Venäjän osaajan Katri Pynnönniemen rooli jäi Venäjän tuntojen kuvaajaksi, tässä jotain vuosia sitten vielä hyvin arassa teemassa. Mika Aaltola toi esiin Kyberturvallisuuden heikon tolan. Uskottava oma puolustus on edelleen arvossaan. Pimennossa oleva Eurooppalainen puolustusyhteistyö tulee ehkä tulevaisuudessa nostamaan päätään. Talouskriisi hukuttaa monia asioita alleen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että pitkään jotenkin epäuskottavana pidetty, eurooppalaisen puolustuksen sotilasvoima olisi heikko. Syynä lienee se että Yhdysvaltojenkin joukkojen suuria resursseja vaatineet sotatoimet ovat vieneet vuosia eikä Euroopan mailla ole ollut haluja lähettää niihin isoja joukkoja. Pidän naiivina Nato-intoilijoiden käsitystä että Yhdysvaltojen aseilla vastataan Venäjän asevoimaan ja näin luomme turvallisuutta, esim. määrärahojen tai joukkojen määrän laskun korvaamiseksi, ts talvisodan toisinto Naton avulla. Alexander Stubb lausui Eu:hun kohdistuvan vakoiluepäilyn yhteydessä että meillä, Suomella, ja Usalla on yhteinen arvomaailma. Mielestäni suomalainen arvomaailma on lähempänä Saksaa ja Ranskaa ja tämä suunta on syytä muistaa entistä vahvemmin asehankinnoissa ja puolustusyhteistyössä jopa puolustusliitossa. Neuvostoliiton ikeestä vapautuneet maat eivät näin koe ja se on heidän häpeänsä. Sinisilmäisyys Eurooppa suhteissa, nöyristelevät Usa-suhteet, toteutunut yritysvakoilu, myös nämä heikentävät kunnioitusta maatamme kohtaan, maamme kansainvälinen asema yleensä, on merkittävä osa turvallisuuspolitiikkaa. Seuraamme Naton ja Yhdysvaltojen kehittymistä, Obama on tuottanut monille pettymyksen mikä vaikuttaa myös Natoon. Pohjoismaat ovat pieniä ja tarpeet erilaisia, eikä Pohjoista puolustusliittoa ole tulossa, ei liioin turvatakuitakaan. Ajatus ei kanna edes tunteiden tasolla.

Raatihuone; Ulkopoliittinen instituutti/Thomas Forsberg, Pekka Visuri, Katri Pynnöniemi ja Mika Aaltola