Lisää positiivisuutta Venäjän suhteisiin

Niin Eu:n kuin Suomenkin suhdetta Venäjään vaivaa oppimestarointi ja osoittelu, tällä ei olla saavutettu mitään. Omanarvontuntoinen itänaapuri ei pidä siitä. Sen sijaan älylliselle keskustelulle ja ehdotuksille on sijaa. Suomen niin kuin Eu:nkin suhteet Venäjään ovat eräänlaisessa seisahtuneessa tilassa. Ikään kuin ne eivät olisi niin merkittäviä tai vaatisivat uusia panostuksia nimenomaan naapurilta. Venäläiset sen sijaan on liikkeellä, matkailu, maastamuutto ja investoinnit länteen jatkuvat. Ruohonjuuren tason toiminta on hiipunut talouskriisin ja Venäjän kiristyneen ulkolaisten kansalaisjärjestöjen kohtelun vuoksi. Suomen osalta esim. kehitysapu luonteisen lähialueyhteistyömäärä rahojen lasku on täysin ymmärrettävää. Vilkkaaseen kaupankäyntiin sisältyy myös haittoja, Itä-Suomessa nämä näkyvät jopa fyysisesti kaupoissa ja ruuhkaisina teinä. Venäjän kieleen ei ”kiinnosta”, osittain tämä sysätään lasten ja nuorten syyksi. Syynä lienevät ennemminkin vanhemmat ja viranomaisten asenne. Opiskelija määriä on surkeasti saatava nousemaan ja lähes nollasta on helppo nousta, nämäkin kaikki eritasoista kielitaitoa vaativat työt valuvat käsistämme mikäli mitään ei tehdä. Eu ei tee juuri mitään Venäjän suhteidemme hyväksi. Viisumiasioissa edetään varovasti paljolti juuri Suomen intressien vuoksi, matkailu ja shoppailu sujuu nytkin todella vilkkaasti ja viisumitulot ovat jo kymmeniä miljoonia. Paneeli lopahti hyvän alun jälkeen jotenkin, "jotain tarttis tehdä" -malliin, aivan kuten se totesi Venäjän suhteiden hoidonkin olevan.

(Suomi-Venäjä -seura, Paula Lehtomäki, Jouko Skinnari, Heikki Talvitie, Tarja Cronberg)