Hokemat valetta? (se on kyllä vale!, Purjelava)

EVA järjesti Matti Apusen juontamana propagandaksi muodostuneen tilaisuuden raatihuoneen puistossa. Saman henkiset keskustelijat halusivat mm. yksilönvapautta, matalimpien palkkaluokkien alittamisen nuorien syrjäytynyiden kohdalla, osa-aikaeläkkeiden poistoa ja eläkeiän nostoa. Lisäksi Leena Mörttinen kertoi työehtosopimusten rajoittavan korkeampien palkkausten käyttöä. Minusta tämä tuntuu oudolta, kuinkahan monella johtajalla on tämänkaltaisia ongelmia? Julkisuudessa on aivan muuta, tulospalkkiot, bonukset ja kultainen kädenpuristus. Kerran johtaja, aina johtaja, tuloksista riippumatta. Tuomas Enbuske kertoi joutuneensa pakotetuksi isyysvalmennuskurssille. Ihmisiä autetaan ja holhotaan liikaa, oli keskustelijoiden henki. Ahneus todettiin jopa normaaliksi, Mikael Jungner ainoana uskoi vielä arvoihin ja etiikkaan. Tämä taisi olla demarihehkutuksesta ainoa lipsahdus. Jokaisessa käymässäni Suomi-Areenan tilaisuudessa on hieman katuva poliitikko joka samalla kertoo oman puolueensa olleen kaiken tapahtuneen hyvän takana. Nyt tänä kesänä ilmestyivät EU- ja eurokriittiset poliitikot joka puolueesta. (Perussuomalaisten kriittinen linja ei olekaan enää tyhmää, populistista tai tietämätöntä ja ehkä emme ikuisesti kumarrakkaan markkinavoimille). Asioita voimakkaasti yksinkertaistanut, otsikoiva journalismi ja johtavien poliitikkojen puheet eivät ole muuttaneet synkkenevää todellisuutta, mutta Eurooppalainen ajattelun ”arabikevät” antaa vielä odottaa lopullista tuloaan. Talouskeskustelu ja journalismi eivät hokemilla parane. Eikä keskustelun yksi teema, ”ahneus” parane perustamalla Yhdysvaltain tyyliin Euroopan konkurssivallat. Vain lisäämällä arvoja, etiikkaa ja rehellisyyttä voidaan paikata Eurooppalaista vuotavaa venettä.