Hallitus vs oppositio

Hallituksen ja opposition onnistumista puitiin Bepopissa riippumattoman KAKS:in järjestämässä keskustelussa. Oppositio voi kehuskella vaikuttaneensa moneen ”muuttuneeseen” asiaan kun hehän ovat järjestään vastustaneet kaikkea mitä hallitus on esittänyt tai paremminkin tuonut hankkeitaan pureskeltavaksi joten väistämättä tärppejä tulee. Melko negatiivisesta julkisuudesta huolimatta vuodessa vain yhdellä prosentilla oli noussut mielipidetiedustelun arvio hallituksen onnistuneen erittäin tai melko huonosti, ollen nyt 42%. Heikoimmin hallitus on onnistunut työllisyysasioissa. Talouskasvun myötä se paranee, päivän paras sutkaus oli kun mainittiin että Ruotsissa demarit ja vihreät eivät ole saaneet talouskasvua taitettua (4%) (Ruotsi ei ole eurossa ja tuotantoa on enemmän kulutustarvike- ja palvelusektoreilla). Arto Satonen ja Antti Kaikkonen puolustelivat hallituksen toimia ja vastaavasti Antti Lindtman ja Outi Alanko-Kahiluoto Vihreistä yrittivät nostattaa kiinnostusta. Lindtmanin puheista sai sen käsityksen että mikäli hallituksen esitykset eivät menisi läpi arvosana sille lähestyisi kymppiä. Laulun nimi on: mikään ei muuttua saa. Pitäisi muistaa että vaikka hallitukset vaihtuvat, suuntaviivoja ja laskelmia on tehty jo vuosia etukäteen. Eläkeläisten asumistuen leikkauksen estosta ovat suurinpiirtein kaikki puolueet vetäneet kunniaa. Olisitko sinä valmis luopumaan palkastasi tai muusta saavutetusta eduista edes 10 euroa/kk jotta vastaava summa voidaan maksaa Kela-korvauksena vähempiosaiselle? Tämä kysymys olisi syytä esittää jokaiselle ”köyhien ja hyväosaisten” puolustajalle. Totuus on kuitenkin se että Kelalta maksettavien korvausten kokonaismäärä kasvaa koko ajan ja hyvät pyrkimykset saattavat hukkua yhden yksittäisen yksityiskohdan alle. Terveyspalveluiden saatavuuden lisääntyminen työelämän ulkopuolella oleville yksityiseltä puolelta on ikäänkuin tullut välttämättömäksi. Lopullinen hintalappu on arvoitus mutta sitäpä ei sairaana tarvitse kysellä eikä siitä politikoida se on pääasia. Kunnallinen terveyden- ja sairaanhoito voi olla mainettaan parempi mutta sen saatavuus ja johtaminen heikkoa. Harmillista että hyvä järjestelmä ajautui lopulta tälläiseen tilaan. Vanhustenhoidosta kantautuvat huonot uutiset ovat merkki järjestelmämme rapautumisesta ovatpa ne sitten mistä sektorilta tahansa. Poliittisilta päättäjiltä vaaditaan rohkeutta ja laajaa yhteyttä käytännön tilanteeseen muuten ei hyvä heilu.