400 henkee kuuntelees kulttuurist ja urheilust

Jazz Street Stage veti melkoisen yleisön kun juttusilla olivat mm Veli-Pekka Ketola, Ismo Alanko. Keskustelun teemoja olivat yhteiskunnan panostus urheiluun, liikuntaan ja kulttuuriin sekä myös toimeentulo ja eläköityminen. Juontaja Matti Rönkä veti hieman pitkäpiimäisesti ja pyrki itse antamaan vastauksia kysymyksiinsä. Lentispelaaja Riikka Lehtonen ei jäänyt yhtään muita tutumpia kiinnostamattomammaksi
Sanavalmis Vellu sai ablodeja, sillä sanottavaa ja näkemystä miehellä näyttää kysyttäessä olevan. Muusikko Ismo Alanko oli selkeän kirkkaana ajatuksineen. Mielessäni oli että hän 80-luvulla Jazzien aikaan Sielun Veljien keikalla Porissa teltassa Etelärannassa ja treenasivat iltapäivällä pitkät turkit päällä johon huuli pyöreänä menin kuuntelemaan raivoisaa soittoa. Miehen musaa ei valitettavasti kuultu. ”Taiteilijaelämää”olisi sopinut Jazz lavalle kuin Kylien poppi Arenalle.
Sisäinen palo ja tarve ajaa niin urheilijat kuin taiteilijat töihinsä mikäli ei, niin paras terä jää takomatta. Uravalintanakin varmaan molempiin päädytään ja pyritään niihin päätymättä. Esiintymiskyky ja-tarve voi kuitenkin kompensoida heikompaakin menestystä ja tuoda leivän päälle särvintä niin kulttuurin, urheilun kuin politiikankin saralla. Kovimmat yksilöurheilijat eivät voi välttyä hieltä eivätkä kyyneleiltä. Joukkuepeleissä on käytössä jo muutakin, politiikkaa ja enemmän rahaa liikkuu. Joukkueurheilu on jo enemmän urheilun poppia. Pitkän matkan juoksija tuntee yksin paineet ja kantaa mielessään vielä pitkäänkin, syyttä suotta, lähes vääjäämättömän epäonnistumisen taakan. Jotenkin tuntuu että monet lapset harrastavat vanhempien vuoksi, toisilla perheillä ei ole mitään mahdollisuutta valita minkäänlaista maksullista harrastusta.
Kuvataiteilijan menestystä tai merkitystä ei pidä arvottaa vain myytyjen teosten korkean hinnan tai massatuotantoon päätymisen kautta kuten maassamme on ollut mediassa tapana. Kuvataiteilija Anna Tuori ajoi Jokirannassa heidän asiaa ja opetus- ja kulttuuriministeri Grahn-Laasonen varoo luvata liikoja vähistä pennosistamme, vaikka varmasti perusteltuja pyyntöjä riittää.