Rakkaus ja museot ovat perustarpeita

On ihmisiä jotka rakastavat museoita ja toisia ihmisiä, itsensä lisäksi. Nämä ihmiset haluavat yhdessä kokea kulttuuriperinnön, tarinoita ja esineitä tai kuvia. Museo tarvitsee myös ystäviä. Museot ovat sivistyksen tyyssijojen lisäksi ilon, elämysten ja yhteisöllisyyden paikkoja. Rakennuskulttuuritalo Toivon pihassa keskusteltiin museoiden tulevaisuudesta.

Mitkä museoiden tehtävät ovat tärkeitä tulevaisuudessa? Opetus-ja kulttuuriministeriön ylijohtaja Riitta Kaivosoja eritteli kulttuuriperinnön inhimillistä merkitystä. Meillä on oma kieli ja kulttuuri sekä mahdollisuus olla vuorovaikutuksessa ajallisiin jatkumoihin. Inhimillisyys lisääntyy, kun ymmärrämme ketä olemme ja minkälaisessa kontekstissa juuremme ovat. Tärkeää ei ole ainoastaan tiedon välitys, vaan myös ymmärryksen lisääminen. Kulttuuriperinnön vaikuttavuutta lisätään ja se auttaa meitä ymmärtämään suhdettamme menneisyyteen.

Tulevaisuudessa museon toimintoja voi suuntautua myös ulos rakennuksesta, kuten laittamalla tarinoita ja kuvia verkkoon. Nykyisin kiinnostavaa on erityisesti lähihistoria. Museolle saadaan eniten ystäviä, jos lähihistoriaa kerrotaan. Keskustelijat korostivat ettei koulu riitä kulttuurikasvatuksellisessa tehtävässä tavoitteineen. Lasten ja nuorten kasvatuksessa tarvitaan myös museoiden kulttuuriperinnön sisältöä.

Vitriini vai toiminta? Vitriinit ovat välttämättömyys, mutta kokoelmat ovat karttuneet holtittomasti. Museoiden tulisi kiinnittää huomiota kestävään kokoelmapolitiikkaan. Museoissa vatuloidaan valintojen ja priorisointien suhteen. Voidaanko karttunutta esineistöä poistaa? Sitä täytyy poistaa. Kokoelmien poistaminen on kuitenkin hidasta. Eettinen ongelma syntyy, jos museolle esineensä ja tarinansa lahjoittaneen ihmisen lahjoitus myydään tai muutoin poistetaan. Teko loukkaa lahjoittajaa, joka on uskonut elämäntarinansa esineiden säilyvän kulttuuriperintönä seuraaville sukupolville. Myytävien esineiden myyntitulot täytyy käyttää hyödyksi museon toimintaan. Mielestäni tulevaisuudessa voidaan lahjoittajille kertoa jo lähtökohtaisesti esineiden mahdollisista poistoista.

Tulevaisuudessa esineiden kokoelmakeskus ja esineiden liikkuvuus museoiden välillä olisivat osaltaan ratkaisuna kokoelman järkiperäiseen hallintaan. Tällöin pohdittavaksi jää esineen ja tarinan yhdistäminen. Jos lainataan esinettä kokoelmakeskuksesta ja siihen liitetään eri esineeseen liittyvä tallennettu tarina henkilöineen, onnistuuko se ?
Ihmeteltävää riittää, kuinka paljon museot ovat saaneet aikaan toimintaa taloudellisesti niukoilla resursseilla.

Paneelikeskustelussa:
Opetus-ja kulttuuriministeriön ylijohtaja Riitta Kaivosoja, Kansanedustaja Jaana Laitinen-Pesola, Työväenmuseo Werstaan museonjohtaja Kalle Kallio, SK:n kulttuuritoimituksen vastaava Jarmo Huida ja Kankaanpään kaupunginmuseon museonjohtaja Eeva-Kaisa Haikonen. Juontajana toimi Suomen Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä