Maailma tulee kouluun - oppimisen iloleikkiä

Keskiviikkona keskellä päivää Puuvillan puistossa keskusteltiin uudistuvasta koulusta teemalla "Rajaton luokkahuone -maailma tulee kouluun". Porin yliopistokeskuksen johtaja Jari Multisilta toimi juontajana. Avauksessa hän kertoi Cicero Learning-verkostosta. Se on oppimisen monitieteinen tutkimusverkosto. Sen jäseniä ovat Helsingin yliopisto, Aalto yliopisto, Lapin yliopisto, Porin yliopistokeskus ja Työterveyslaitos. Verkosto perustettiin v.2005.

Teknologia antaa mahdolisuuden olla vuorovaikutuksessa oppimistilanteissa toisten koulujen kanssa ympäri maailmaa. Verkkopalvelun avulla lapset ja nuoret voivat tehdä yhteisöllisiä videotarinoita. Tulevaisuuden koulu on rajattomampi ja kansainvälisempi.

Millä tavalla koulu voi olla rajaton? Tiedolliset tarpeet ovat kaiken pohjalla, mutta oppiainejako on keinotekoista. Ilmiöpohjainen oppiminen on tarkoituksenmukaista, oppimista elämää varten. Koulu on vuorovaikutuksessa yhteiskunnan eri toimialoihin, ympäristöihin ja kansainvälisesti. Samoja ilmiöitävisi tutkia eri puolella maailmaa. Kiina on kiinnostunut suomalaiseta koulusta ja haluaa ystävyyskoulun. Yhteistyötä on lisätty. Syksyllä alkaa ystävyyskoulun yhteistyö Porin Cynaeuksen koulun kanssa. Suomi on menestynyt vapaalla pedagogiikalla. Kiinassa on kurinalaisuus sääntöineen.

Oppilaiden on hyvä tietää päivittäinen opiskelun rakenne, mutta tärkeintä on heidän omat kysymyksensä. Opettajan tehtävä on ohjata ja tukea kysymysten asettelussa. Ilmiöpohjaisesta oppimisessa on puhuttu 1980-luvulta alkaen, mutta siihen siirtymisen vaihe laajemmin on nyt ajankohtaista. Opettajien kannattaa tehdä yhteistyötä koulun ulkopuolisen kasvattajien kanssa.

Digitalisaatio mullistaa oppimista. Tulevaisuudessa opettaja on oppimisen ohjaaja. Opettajankoultuksessa lisätään teknologian oppimista. Sovelletaanko Suomessa jo riittävästi teknologiaa? On kehitettävä teknoloiaan soveltuvia pedagogisia malleja. Opettajien toimenkuva sisältää paljon tehtäviä, joista kannattaa karsia, jotta aikaa ja tilaa jäisi pedagoisiin ja digitalisiin haasteisiin. Kouluihin valitaan digiopettajat, jotka toimivat kollegoidensa tukena. Digitaaliset oppimateriaalit ovat kansainvälisesti jaettavia. Myös pelit kuuluvat kouluun. Digitaaliset eväät on saatava kaikille. Digitaalista osaamisvajetta on havaittu, mutta tässäkin keskustelussa erityisesti mainittiin suomalaisten opettajien parhain paremmuus maailmassa, joka on seurausta maailman parhaasta opettajakoulutuksesta.

Lapset oppivat opettamalla pelien hahmoja. Heille on palkitsevaa opettaa tyhmiä. He voivat myös opettaa toisiaan tai alemman luokkatason oppilaita. Jos lapset ja nuoret opettavat toisiaan, he harjaantuvat yhteiskunnassa tarvittavissa taidoissa, elämää varten. Tärkeää ovat pohjatiedot. Moderni pedaogiikka on analytiikkaa. Oleellista ei ole ryhmäkoko, kun digitaalisesti voidaan selvittää kunkin oppilaan oppimistarpeet. Koulussa täytyy opettaa enemmän vuorovaikutusta ja luovaa ajattelua. Niitä tarvitaan töissä, eikä niitä voi ulkoistaa tekoälylle.

Onko oppimisen oltava hauskaa? Oppimisen tulisi olla mukavaa. Se motivoi. Se voi olla leikillistäkin. Elämää varten oppimisessa on oppimisen iloa. Nauramisen jälkeen on "virtauskokemuksen" tila, joka tulisi saavuttaa oppimiseen valmistautuessa. Iloinen, hauska oppiminen ei ole viihdettä. Riemullinen, iloinen oppiminen ei tarkoita helppoa. Oppimiskokemus palkitsee ja on iloinan asia.Tutkimustuloksia tarvitaan näytöksi siitä, mikä todella toimii.