LENTÄVÄ SONTA - JA LAILLISTETTU KARTELLI ?

Apteekkareilla on Suomessa jopa yli miljoonatulot vuodessa. Keskimäärin apteekkari tienaa vuodessa 321.000 euroa, kertoi kansanedustaja Antero Vartia. Yhteiskunta säätelee kartellia. Sopinee kysyä, onko tällainen bisnes eettisesti ihan siistii? Ehkä se ei ole ihan siistii, koska apteekkariliiton vpj. Sirpa Peura kätteli kansanedustajaa muovikäsine kädessä, nosti wc-paperirullan pöydälle eteensä ja avasi sateenvarjon päänsä ylle, suojautuakseen lentävältä sonnalta. Ensimmäistä kertaa Suomi-Areenalla olin seuraamassa näin värikkään kiivaasta sanansäilää ja performanssia asiakeskusteluna.

Miksi Suomessa vain upporikastunut proviisori voi perustaa apteekin? Aggressiivinen apteekkari selvitti asiaa. Apteekin perustaminen täyden palvelun yrityksenä vaatii helvetisti rahaa! Peuran mukaan tuotevalikoiman on oltava laaja ja lääkkeet ovat kalliita. Apteekkari Peuralla oli kertomansa mukaan mahdollisuus perustaa apteekki vasta yli 50-vuotiaana, menestyneen työuransa kokemuksella ja puolison omaavana naisena. Nuori, naimaton proviisori voisi Peuran mukaan perustaa korkeintaan pop up apteekin. Lakisääteisesti laillistettu proviisori voi perustaa apteekin sijoitusalueen tarpeen mukaan, Fimean eli Lääkealan turvallisuus-ja kehittämiskeskuksen luvalla.

Ihmetten, miksi tuotevalikoiman täytyy olla "täyden palvelun" laaja?  Ei sen tarvitsekaan olla. Olen tutustunut erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon päivystyspotilaita vastaanottavissa yksiköissä lääkekaappien sisältöön ja lääkärien lääkemääräyksiin, hyvinkin erilaisia sairauksia sairastavilla potilailla. Potilailla voi olla jo aiemmin määrättyjä lääkkeitä päivittäin käytössään esimerkiksi 6 - 8 erilaista lääkettä ja sairaalassa lääkäri voi määrätä hänelle lisää lääkkeitä.  Olen havainnut, että kattavasti sellaisellakin lääkevarastolla selvitään toimivan onnistuneesti ja potilaiden -ihmisten- tarpeisiin voidaan vastata, vaikka lääkehuone olisi korkeintaan viiden neliön suuruinen. Joskus on ollut vain lääkekaapit kanslian seinustalla. Sairaalan osastoilla on suonensisäiset lääkeaineet erillisessä kaapissa, kuten myös huumausaineeksi luokiteltavat lääkkeet. Haavanhoidon erityisemmät ongelmat edellyttävät toki nykyisin monipuolisen sidosten valikoiman, mutta  sellaiset haavat hoitaa sairaanhoitaja.  Asiakkaan pienempien haavojen hoitoon ei näitä erityistarvikkeita kera toukkien tarvitse apteekin hyllyllä olla. Niitä on sairaala-apteekeissa ja kotihoidon yksiköt voivat niitä tilausjärjestelmänsä mukaan hankkia apteekista. 

Ei apteekin valikoimassa tarvitse olla valtavasti kallista kosmetiikkaa, eikä erilaisia rohdosvalmisteita, joita ei edes ole lääkkeellisesti tutkittu! Niiden käyttämiselle ei ole mitään lääketieteellistä, eikä hoidollista perustetta. Sairastuneelle kuluttajalle on tärkeintä saada tarvittaessa lääkettä, joko itsehoitolääkettä tai reseptillä määrättyä. Kuluttajan kannalta edullinen rinnakkaislääke täytyy olla vaihtoehtona valittavissa ja tavanomaisia sidostarvikkeita tarvitaan. Tuotevalikoima apteekeissa on rönsynnyt tarpeettomasti. Siellä myydään nykyisin päivittäistavaraa ja luontaistuotekauppojen rohdoksia.

KULUTTAJALIITTO esittää apteekkisääntelyyn mallia, jonka tavoitteena on alentaa kuluttajalle ja yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia sekä parantaa yleisellä tasolla lääkkeiden saatavuutta. Kuluttajaliiton mukaan tulisi luopua apteekkilupien tarveharkinnasta, jolloin kaikille laillistetut kriteerit täyttäville toimijoille voidaan myöntää apteekkilupa. Edellisen lisäksi kuluttajaliitto ehdottaa hintasääntelyn muuttamista siten, että asetetaan lääkkeille vain enimmäishinnat. Kansanedustajan ehdotus oli täysin asiallinen.  Silloin kohtuullisiin tulotasoihin tyytyvä apteekkari voisi myydä halvemmalla lääkkeitä, ellei hänen ole pakko holtittomasti jatkaa upporikastumisen kehäänsä. Kilpailulla olisi positiivisia vaikutuksia. Suomessa lääkkeiden vähittäismyyntihinnat suhteessa tukkuhintoihin, ovat selkeästi korkeammat kuin Ruotsissa ja Norjassa.

Kuluttajaliiton malli lääkkeiden saatavuudesta, nosti keskusteluun itsehoitolääkkeiden myynnin rajoitettua sallimista myös päivittäistavarakaupoissa. Yleisöltä kysyttiin, haluaisitteko ostaa itsehoitolääkkeet lähikaupasta? Kuulijoista enemmistö näytti vihreää, siis he voisivat ostaa lääkkeet lähikaupasta. Tästäkin asiasta apteekkari menetti malttinsa kansanedustajalle.  

Itsehillinnän puuttumisesta huolimatta, apteekkari lopuksi perusteli asiallisesti lääkkeiden riskejä, erityistä neuvonnan tarvetta lääkkeiden ostotilanteissa. Vähittäiskaupan edustajan mielestä esimerkiksi ruokakaupassa olisi luontevaa myydä lääkkeitä ja neuvonnan voisi tarvittaessa toteuttaa puhelimella.

Minun näkemykseni mukaan itsehoitolääkkeitä ei voi myydä missä tahansa vähittäiskaupan hyllyllä, ellei säädetä lakia että laillistettu sairaanhoitaja tai farmaseutti päivystää ja neuvoo marketin hyllyn vieressä. Esimerkiksi parasetamolista johtuvia kuolemantapauksia on tapahtunut tälläkin vuosituhannella Suomessa, koska itsehoitolääkkeitä kuvitellaan turvallisiksi, eikä annosteluohjeita aina noudateta. Syrjäseuduilla lääkkeiden turvalliseen saatavuuteen tulisi löytyä lähikaupan sijasta muita ratkaisuja.

***

Tapahtuma 11.7., Apteekit - lääkejakelun tukijalka vai laillistettu kartelli?

Apteekkipaneelin keskustelijat: Eija Pelkonen, Fimea, Sirpa Peura Apteekkariliitto, Antero Vartia, Kansanedustaja (vihr.), Juha Beurling, Kuluttajaliitto, Kari Luoto, Päivittäistavarakauppa.