Krapulassa panettaa

Huh, huh, aikamoista puhetta! Kukkahattu päässä kävin perjantaina yliopistokeskuksen auditoriossa kuuntelemassa miesten puhetta alkoholista. Kaikki keskustelijat esittelivät suhteensa alkoholiin. He olivat vähintään opiskeluaikana juopuneet ja rehvastelivat krapulassa panettamisestaan. Keskustelijat kertoivat, että nykyisin myös naiset juovat humaltuaakseen ja himokkaina ne purevat yöllä taksikuskeilta korvatkin irti. Huh, huh, aikamoista biletystä! Tämäkö on se hyvä fiilis?

Näyttelijä Antti Reini kertoi alkoholismistaan ja siitä raittiiksi vapautumisesta. Juoppo välttelee kohtaamasta ongelmia ja identiteetti oli jakautunut. Hän kuvaili keksineensä juomiselleen mitä moninaisempia puoltavia, valheellisia selityksiä. Humalassa itsetunto ja fiilikset olivat korkealla. Reinille raitistuminen tapahtui harvinaisen helposti, kokemallaan naps-oivalluksella. Hän tahtoi elää normaalia elämää ja siihen jäi viinakset. Hän kävi myös tutkituttamassa elimistönsä tappavan alkoholisairauden poissulkemiseksi. Terve oli ja rankoista seuraamuksista vapautuneena hän voi iloiten jatkaa elämäänsä raittiina. Yleisö suhtautui ablodeilla Reinin kertomaan.

Mikä tekee toisesta alkoholistin, mutta toisesta ei?
Alkoholismi, riippuvuus alkoholista syntyy juomalla! Päivittäinen tissuttelu tai tiheä juominen johtaa alkoholismiin.

Geneettistä pelkoa ei enää ole, nykyisten tutkimusten valossa. Ihmisillä on erilaisia herkkyyksiä, jotka altistavat sairaudelle. Kulttuuri ja ympäristö vaikuttavat niin ikään alkoholismin syntyyn. Siihen voi sairastua kaikissa eri väestöryhmissä ihmisiä, mutta joidenkin tutkimusten mukaan esimerkiksi huono-osaisuus, syrjäytyminen, köyhyys, yksinäisyys ja yleensäkin elämän kolhujen keskellä voi alkaa etsimään lohtua, raskaiden asioiden kärsimyksiin lievitystä alkoholista. Ohjelman jälkeen haastattelin A-klinikkasäätiön lääkäriä Kaarlo Simojokea. Hän sisällytti nämä osatekijät ympäristötekijöiksi.

Suomalainen juomakulttuuri on muuttunut ja sukupolvien välillä on eroja. Suuret ikäluokat juovat hädissään kaksin käsin, ikään kuin viina loppuisi kesken. Alle 20 vuotiaat ovat vähentäneet alkoholinkäyttöä, mutta aikuistuttuaan juomatavat ovat jo märkiä.

Tupakointi on nykyisin luuserien juttu, mutta niin sanottu "eurooppalainen juomakulttuuri" on rantautunut Suomeen. Sitä pidetään jotenkin "hienompana", jäljiteltävämpänä ja vähemmän rahvaanomaisena. Ruotsalaisten juomakulttuuri todettiin suomalaista siistimmäksi, kun se tapahtuu kulissien takana piilossa. Juontaja Enbusken mukaan 1970-luvulla ihmiset ovat olleet kännissä töissä, ainakin Yle:ssä. Nykyisin lainsäädäntö velvoittaa ohjaamaan hoitoon, jos töissä kännäilee.

Minun mielestäni Suomessa on ollut korostuneen alkoholimyönteinen juomakulttuuri. Tämä heijastuu siinäkin, että tupakan haittavaikutuksista ja lopettamisen tarpeellisuudesta on jo pitkään puhuttu,mutta tappavista alkoholisairauksista on ihan hissuksiin oltu. Nykyisin niistä mainitaan joskus kuolemansyytilastojen kärjessä olevina faktoina.

Keskustelijat ehdottivat alkoholismin ehkäisemiseen ja juomisen rajoittamiseen sen saatavuuden rajoittamista ja verotuksella hinnan nousua. Alkoholismiin liittyvä häpeä stigma tulisi poistua, jotta ongelmiin voisi ajoissa puuttua. Yleensä ympäristö ensin havaitsee ongelmaksi muuttuneen alkoholin käytön. Biletohtori mainitsi tärkeänä sillat toisten ihmisten yhteyteen.
Alkoholiin on aina ristiriitainen suhde. Se on hyvä ja paha samanaikaisesti ja siksi ristiriitainen. Tämän filosofointi ja analysointi jääköön pohdittavaksi.