Työelämän aloittava = natiivi muutokseen syntynyt

16.7. klo 14:00-15:15 SuomiAreena-piha, Antinkatu 2. ” Nuoruuden notkeutta, keski-iän ketteryyttä, työuran lopun viisautta”.


PUHUJINA: Bjurström Marco juontaja, viestintäkouluttaja, Danny , Isotalo Heikki opiskelija Helsingin yliopisto, Laurin Anna mindfullness meditaatio-ohjaaja, Lybeck Baba juontaja, toimittaja, Männistö Jukka toimitusjohtaja Keva, Pusa Anu luokanopettaja Porin Cygnaeuksen koulu, Siimes Suvi-Anne toimitusjohtaja, Työeläkevakuuttajat Tela. JÄRJESTÄJÄT: Keva ja Työeläkevakuuttajat TELA

Olipa hauskaa, jäsentynyttä ja syvälle luotaavaa dialogia! Juontajana toimi kokenut Baba Lybeck. Oltiin myös oman osaamiseni ytimessä. Keskustelun kuluessa todettiin, ettei pitäisikään puhua mukavuusalueensa ulkopuolelle menemisestä vaan mukavuusalueen laajentamisesta. Olin laajalla mukavuusalueella keskustelua seuratessani – mukavasti.


Miten ihminen jaksaa työelämän eri vaiheissa? Lavalle kutsuttiin työelämän elinkaarella eri vaiheessa olevia keskustelijoita. Edettiin vaihe ja keskustelijat kerrallaan. Lopuksi koko uljas kaarti oli lavalla.


Nuorison edustajat Heikki ja Anna odottavat työelämältä joustavuutta työajoissa, etätyöpäiviä, mahdollisuutta työnteon sovittamiseen elämän kokonaisuuteen eikä päinvastoin. Anna on ollut työelämässä toistakymmentä vuotta. Hän oli aikoinaan päässyt vakinaisesta työsuhteesta keikkailemaan oppaaksi Alpeille ja palannut sopimuksen mukaisesti takaisin. Tärkeää oli ja on saada toteuttaa unelmiaan, itseään.


Anna toimii nykyisin yrittäjänä. Hän on valmentajansa, couchin kanssa yhdessä etsinyt oman tiensä yrittäjyyteen. Baba kysyikin selviääkö työelämässä ilman rinnallakulkijaa, valmentajaa tai työnohjaajaa. Annan mielestä ehkä selviääkin, mutta ilman hän ei kuitenkaan haluaisi töitä tehdä. Heikillä on gradunteko meneillään. Hänellä ei vielä ole kokemusta valmennuksesta. Asenne on OK, sitten kun ohjaukseen tulee mahdollisuus.


Anu ja Marco edustivat keski-iän ketteryyttä. Marcolla adrenaalit olivat vielä korkealla edellisillan bumtsituksen jäljiltä. Nämä kokeneet kulkijat puhuivat hekin joustoista, mutta ensisijaisesti niistä, jotka kohdistuvat oman pään sisällä itseen. Vähemmällä suorittamisella jaksaa paremmin!


Itsestä huolehtiminen on tärkeää, mutta myös realismi. Höpöä on kuvitella, että töissä olisi ihan aina hyvä olla, kivaa. Arkinen jyystäminen vain kuuluu työntekoon. Töissänsä pitäisi jaksaa pääsääntöisesti oman väen voimin; työyhteisön tuella, hyvällä johtamisella ja myönteisellä asenteella muutokseen, sitoutumisella yhteiseen tehtävään.


Käytännössä olen kokenut saman minkä Marco sanoitti. Työnohjaus tai muu henkinen tuki työntekijöille ei onnistu, mikäli työpaikan ylin johto ei sitoudu prosessiin. Mikäli rakenteet, johtaminen, päätöksenteko mättää, ei työntekijöiden työnohjauksella päästä kovin pitkälle. Se on vain pois tipahtavan laastarin liimausta tulehtuneen vamman päälle.


Konkareita edustivat Suvi-Anne, Jukka ja Ilkka. Suuri huoli suomalaisilla tuntuu olevan eläketurvastaan - riittääkö eläke, maksetaanko sitä varmasti loppuun asti. Eläkelaitosten edustajat vannottivat, että varmasti maksetaan. Tosin Jukka toisen asian yhteydessä totesi, että yhä enemmän työelämässä joudutaan tekemään päätöksiä, johtamaan epätäydellisen tiedon varassa.


Tämä ajatus jäi kumminkin kaivertamaan kuulijan mieltä: Josko ei sittenkään ne eläkerahastot riitä ! Ajattelen kreikkalaisia myötätunnolla!