Tuiskulassa koko kylä kasvattaa lapset


Maakuntakierros käynnistyi Köyliön Tuiskulassa lauantai-iltapäivällä ”Kesäteatterit kylien ja kesän pelastajina”. Kesäteatteritoiminnan ”pelastustehtäväksi” tiivistyi keskustelusta: Kyläkuntien säilyminen elävinä ja viihtyisinä asumisyhteisöinä, joissa on myös taloudellisia edellytyksiä toimia, oppia ja luoda uutta, säilyttää arvokkaasti vanhaa ja samalla seuraavan sukupolven kasvaa turvallisesti. Kylissään ihmiset tiedostavat kuuluvansa juuri tähän aikaan ja paikkaan pitkässä historian ketjussa.
Mikä suomalainen kesäteatteri ilmiö on, kun sillä on 1,1 miljoonaa katsojaa kesäkautena? Viimeiselle penkkiriville asti voi aistia näyttelijöiden lämmön ja sydämellisyyden, tekemisen palon ja toistensa tuntemisesta syntyvän luottamuksen. Kesäteatteria tehdessä ihmiset oppivat sosiaalisia taitoja, historiaa, erilaisuuden sietoa, keskinäistä kunnioitusta. Suomalaisten läheinen luontosuhde tuottaa voimakkaita kokemuksia ja puhuttelee syvästi, kun kesäinen luonto itsessään toimii lavasteena.
Mikä sitten on kesäteatterin merkitys kylille?
Tuiskulan kylän Grand Old Man Veikko Salo korosti erityisesti vapaaehtoistyön voimaa ja merkittävää työpanosta niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Kolmannen sektorin toimijat kuten vapaapalokunnat ja kyläyhdistykset ovat ottaneet yhä kasvavassa määrin vastuulleen yhteiskunnalle kuuluneita tai sieltä kansalaisjärjestöjen toiminnaksi siirtymässä olevia tehtäviä. Tuiskulan kesäteatterin vaikutuspiirissä on syntynyt liiketoimintaa, joka luo edellytyksiä yhdistysten, mutta myös yritysten menestymiselle. Matti Vanhanen painotti kiinnittämään valtakunnallisesti huomiota kesäteattereiden paitsi sosiaaliseen ja kulttuuriseen merkitykseen, myös niiden taloudellisiin vaikutuksiin. Yli miljoona katsojaa käyttää monenlaisia palveluja ostamansa teatterilipun lisäksi. Kunta ei juuri ole tukenut kesäteatteria, mutta Salon mukaan teatterin toiminta on tukenut Köyliön kuntaa.
Kesäteatteritoiminta on Tuiskulassa täyttänyt paikkansa aidon yhteisöllisyyden luojana. Olosuhteet kylässä kaikkia osapuolia tyydyttävään vapaaehtoistoimintaan ovat olleet kohdallaan. 40 vuoden aikana noin 200 000 katsojaa on nähnyt paikallisista ihmisistä ja heidän tarinoista suurella sydämellä rakennettuja esityksiä. Vapaaehtoisten työpanos on kummunnut halusta, innostuksesta ja tarpeesta oppia uutta sekä osallistua itselle ja koko yhteisölle merkitykselliseen toimintaan. Pelkkää plussaa on, että tekemisen merkityksellisyys on aika ajoin myös hassunhauskaa ja pitkä elämänkokemus rikastuttaa koko porukan yhdessäolon.
Kesäteatterilla on kasvava tulevaisuus, nuoret tekevät omia näytelmiään omalla tavallaan. Muutos on elämän edellytys. Yleisö arvostaa laatua myös kesällä. Jatkuvuus on vetäjistä kiinni. Onnistunut sukupolvenvaihdos on jatkon kannalta olennaista. Tuiskulassakin tämä ”putki” on menossa hyvällä menestyksellä.
Blogistina ymmärrän, että haasteena jatkossa niin kesäteatterilaisille kuin muillekin vapaaehtoistoiminnan pyörittäjille on uusien toimijoiden sitoutuminen ajallisesti lyhyemmiksi jaksoiksi ja intensiteetin oheneminen. Suunta on ollut tämä jo kymmenisen vuotta. Lyhytaikainen vapaaehtoistoimija motivoituu henkilökohtaisista saavutuksistaan enemmän kuin yhteisöllisyyden kokemuksesta tai mahdollisuudestaan merkitykselliseen yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Yhä useamman kysymys on: Mitä tämä järjestö tai yhdistys voi tarjota MINULLE eikä päinvastoin!
Salon sanoin: Kylää ja kesäteatteria ei voi erottaa toisistaan. Mietittäväksi jää, miten ooppera sopisi Tuiskulan näyttämölle Jaakko Ryhäsen innoittamana.