Puheella luomme todellisuutta

Pelko puheeksi positiivisesti - Suomi-Areena Raumalla 13.7.

Kanaalin poikki on viritetty raumalaisten uusinta tilataidetta. Tämän päiväisten keskustelujen jälkeen ohjelmassa olikin teoksen juhlallinen vihkiminen. Se muodostuu useasta osasta, jotka mobilen tavoin liikkuvat veden yläpuolella. Lämpimäiskuvassa on porilaisittain aivan erityinen kiekko taideteoksesta. Siihen myös tiivistyy pelkokeskustelun ydinsanoma: Epäonnistumisen, häpeän, kasvojen menettämisen pelko johtaa niin yksilöitä kuin yhteisöjäkin tekemään valintoja pelätyn toteutumisen välttämiseksi. Edetään elämässä siis pelon eikä luottamuksen kautta. Jos Ässät häviää on vielä olennaisempaa ettei Lukkokaan pärjää tai toisinpäin. Luottamus edellä voitaisiin iloita jommankumman menestyksestä, tuleehan hunajata kuitenkin Satakuntaan.

Kreikka-keskustelu menee yli pienen ihmisen ymmärryksen monimutkaisuudessaan. Uutisoinnista on kuitenkin päälimmäiseksi jäänyt tuo sama - luottamus puuttuu tyystin, pelot edellä mennään puolin ja toisin.

Elämän syvimpiä tuntoja kosketeltiin, kun keskustelijat kertoivat suhteestaan kuolemaan. Kuolema kuuluu elämään, on osa ihmisenä olemista. Kansanedustaja Kristiina Salonen tunnisti tässäkin tarvettaan pyrkiä täydellisyyteen, mutta kuolemaa ei voi hallinnoida. Se tulee ajallaan ja paikkaan, josta ei kuolevan mielipidettä tiedustella. Kuitenkin tulee tehdä mitä inhimillisesti tehtävissä on: Turvallinen ympäristö, jossa voidaan taata kuolevalle arvokas lähtö. Kodeissaan yksin elävien ikäihmisten kohdalla tämä ei aina suinkaan toteudu.

Piispa esitti elämää suuremman kysymyksen - tapansa mukaan! Mistä me puhumme, kun puhumme pelosta? Silloin kun voi kokea turvallisuutta, ei koe pelkoa. Kristillisyys on kokonaisvaltainen elämän muoto, ilmiö. Kaikki tässä maailmassa tapahtuva ei ole vain sattumaa vaan Jumalan tahdosta maailma on tällainen. Käsitteidemme ulottumattomissa.

Yleisökysymyksistä syntyi antoisaa pohdiskelua.Onko onnistumisen pelko kulttuurisidonnaista eri puolilla maailmaa? Kaarlo-piispa tuumasi, ettei meikäläisten kateus ole erityisemmän suomalaista. Kateuden takana meillä kaikilla, kultturista riippumatta, on yleisinhimillinen onnistumisen pakko, häpeän rakenne. Jokainen meistä tarvitsee armollisuutta itseään kohtaan. Jokainen tarvitsee loputtomasti peruskokemusta hyväksytyksi tulemisestaan ja siitä että minulla on todellista merkitystä jollekin toiselle ihmiselle.

Linkki Kristiina Salosen tänään Länsi-Suomessa julkaistuun kolumiin
https://ls24.fi/artikkelit/jos-mina-en-riita

Kuvassa keskustelijat: Laura Siltala, juontaja. Kristiina Salonen raumalainen toisen kauden kansanedustaja Eläkkeeltä kansainvälisiin kriisitehtäviin palannut oikeushammaslääkäri Helena Ranta. Arkkihiippakunnan piispa, isovanhemmuudesta elämän tarkoituksen oivaltanut Kaarlo Kalliala.