Pärjäämisyhteiskunnassa jäävät heikot jalkoihin

”Sivutissi, rinnan alaosa, alaselkä, suu, nappien takainen iho – näitä naiskehon osia mies rakastaa”! Siinä iltapäivälehden jakamaa viisautta meille naisille. Keskustelussa lasten huostaanottojen tarpeellisuudesta totesi Heikki Hiilamo : Alaikäisen kasvuolosuhteet voidaan tarvittaessa turvata huostaanotolla. Toimenpide on paikassaan tarpeellinen, mutta raskas eikä se saisi olla ainoa ratkaisu monenlaisiin ongelmiin. Tarvitaan ennaltaehkäisyä ja vaihtoehtoisia ratkaisuja.
Huomenna keskiviikkona 16.7. Tilastokeskuksen ”Nuori tasa-arvo” julkaisu tulee jakeluun. Sen mukaan 15-17 ikäisten tyttöjen huostaanotot ovat kaksinkertaistuneet 10 vuodessa, samoin on lisääntynyt heidän pahoinvointinsa. Tytöt kärsivät poikia enemmän erilaisista fyysisistä ja psyykkisistä oireista kuten masennuksesta. Psykiatrisessa laitoshoidossa olevien nuorten määrästä tyttöjä on 64%. Tässä meille aikuisille on pysähtymisen paikka, sukupuolesta riippumatta. Aikuisuus näyttäytyy pudotuspelinä, jossa pitää pärjätä miltei keinolla millä hyvänsä. Koulutus- ja työpaikat ovat kiven takana, pitkittynyt työttömyys syö voimavaroja niin nuorilta kuin heidän vanhemmiltaankin. Syntyy ylisukupolvista osaamattomuutta elämänhallinnan taidoissa. Vanhemmat saattavat nostaa kätensä pystyyn ja hakea nuorelleen kodin ulkopuolista sijoitusta oman voimattomuutensa edessä. Kasvatusvastuusta väännetään tämän tästä yleisönosastoissa kiivaastikin: Rajautuuko koulun vastuu pelkästään opettamis-/oppimisvastuun hoitamiseen ja kokonaisvaltaisen kasvatusvastuun kantaminen on kotien tehtävä. Vai miten päin se menee! Koko kylä ei lapsia nykysuomessa enää kasvata kuin joissakin poikkeustapauksissa. Näin kerrotaan tapahtuvan Köyliön Tuiskulan kylässä. Tiedotusvälineet täyttävät kasvatustyhjiötä tehokkaasti. Aikuistakin naista puistattavat joskus naiseuden mallit, joita totena meille tarjotaan. Ihmisenä olemisen syvistä virroista on kuitenkin kyse, ei itsensä myymisestä eikä mitätöinnistä. Ehjiksi Jumalan kuviksi luotuina, meillä tulisi olla paikka yhteisössä, joka kantaa heikompiaan. Vuoroin kannat sinä minua, vuoroin minä sinua. Lähiyhteisössä on piileviä voimavaroja nuortemme tueksi, pelkästään hyvin hoidetun lastensuojelun virkatyön varassa emme pärjää.