Abrahamilaiset uskonnot yhteisellä asialla.

Suuri uskontokeskustelu Porissa 14.7.15. Keskustelijoina Yaron Nadbornik, Helsingin juutalainen seurakunta / Anas Hajjar Suomen islamilainen neuvosto ja Kaarlo Kalliala Turun arkkihiippakunta. Juontaja Jaakko Heinimäki.


Kolmen yksijumalaisen uskonnon edustajat olivat yhtä mieltä juontajan provokatiivisesta aloituskysymyksestä: Yhteisen uskonnon muodostaminen ei olisi realistista eikä tarpeellista. Kaikki ovat Abrahamin lapsia, käsitys yhdestä Jumalasta on saman kaltainen ja kertomukset mm. Joosefista ovat yhteistä hengellistä perintöä. Nämä tekijät yhdistävät, mutta oppi Jeesuksen Kristuksen asemasta erottaa uskonnot toisistaan.


Uskontojen harjoittajia tulisi vahvasti yhdistää asennoituminen. Hyvä elämä rinnakkain, oppiminen toinen toiselta, keskinäinen kunnioitus. Näitä suomalaiskristittyjen ei tarvitse mennä opettelemaan edes itsellemme oudompiin kristillisiin kirkkokuntiin saati sitten vieraisiin uskontoihin. Kun ensin oppisimme elämään ihmisiksi rakkaan ev.lut kirkon sisällä ja suvaitsemaan erilaisuutta edes paikallis-seurakunnallisessa mittakaavassa.


Yaron Nadbornik kertoi kasvaneensa juutalaisena suomalaisessa yhteiskunnassa, jonka arvoperusta on luterilaisuudessa. Miksi emme voi tunnustaa tämän vahvan arvopohjan läsnäoloa ja merkitystä yhteiskuntamme kehittymiselle. Pohjoismaissa laajemminkin on pyrkimys mitätöidä kristillisyyteen perustuva hyvinvoinnin kehitys ja lähteä rakentamaan alusta asti jotakin toisenlaista. Ei korjausrakentamisessakaan pureta sitä mikä toimii vaan parannetaan olemassa olevaa. Mennään eteenpäin eikä aloiteta nollapisteestä.


Kaarlo-piispa peesasi Yaronia: Omaa uskontoa ei pidä pyyhkiä pois, samalla menee identiteetti. Uskonnon vapaus ei suinkaan tarkoita, että uskonnon pitäisi olla yhteiskunnassa näkymättömissä. Suvaitsevaisuutta tarvitaan kunhan sitä ei käytetä merkityksessä välinpitämättömyys. Suvaitsevaisuuden nimissä saatetaan rakentaa suvaitsematonta ei-kristillistä yhteiskuntaa, josta puuttuu minkä tahansa uskonnon ymmärtämys. Tarvitsemme monikulttuurista yhteiskuntaa, jossa on tilaa erilaisuudelle vaikka erilaisuuteen ei itse olisikaan osallisena.


Anas Hajjar arvostaa uskontojen välistä vuorovaikutusta ihmisten arjessa. Hyvät, toimivat naapuruus-suhteet avaavat luontevan uskontodialogin aivan tavallisessa kanssakäymisessä. Vieraanvaraisuus on osa yhteistä hengellistä perintöämme. Syntyy ymmärrys ihmisenä olemisesta vaikka eri uskontoa tunnustetaankin. Rajat ylittävässä yhteisymmärryksessä on kysymys myös yhteiskuntarauhasta, pelkofaktori vierasta kohtaan vähenee. Uskolla, uskonnolla ei perustella väkivaltaa. Radikalisoituvien musliminuorten ongelmana on usein itse rakennettu ”Google-Islam” – ei ole omakohtaista uskonnon tuntemusta eikä yhteisöllistä identiteettiä.


Linkkinä Uskontofoorumin kotisivuilta eri uskontojen juhlakalenteri.
http://www.uskontokalenteri.fi/ Lisää väriä arkipyhäkeskusteluun!

Kuvat: Tilaisuuden juontaja rennommin. Piispa avustajansa kanssa viimehetken strategisessa palaverissa.