Ylimmän johtajan perhe

Näin kansantaloustieteen opintojeni loppuvaiheella Vaasan teatterissa kappaleen Tuomari Martta. Siinä Martta opettelee olemaan työssäkäyvä, perheellinen nainen. Silloinen poikaystäväni, joka oli teatterissa kanssani, kysyi oliko näytelmä tarkoitettu opetukseksi hänelle.

Asia tuli taas mieleeni kuunnellessani tänään täydessä teltassa usean muun huomioitsijan kanssa keskustelua Nainen ylimmässä johdossa – menestyksen tae. Muut kirjoittajat lienevät keskittyneet tilaisuuteen kokonaisuutena, joten otan vapauden keskittyä perheasioihin.

Kuten useimmiten kun puhutaan naisjohtajuudesta, puhuttiin tänäänkin perheestä. Se on keskustelu, jota en koskaan ole voinut ymmärtää. Perheettömänä näin on tietysti helppo sanoa, kun ei ole joutunut luovimaan lasten ja työn yhteensovittamisen kanssa.

Useat naisjohtajat ovat valinneet työn vuoksi perheettömyyden tai ajautuneet siihen. Mielenkiintoista oli kuulla Tuulikki Petäjäniemeltä, että naisjohtajilla on keskimääräistä vähemmän lapsia kuin muilla naisilla, miesjohtajien kohdalla tilanne on päinvastoin, lapsiluku on muita suurempi.

Keskustelijoista erityisesti Pauligin konsernijohtaja Jaana Tuominen oli kanssani samoilla linjoilla. Hän kyseenalaisti sen, että kaikkien johtajien pitäisi toimia saman kaavan mukaan. Johtajan ei ole pakko olla työpaikalla 12-tuntista työpäivää. Johtajan ei ole pakko täyttää vapaa-aikaansa työhön liittyvillä tilaisuuksilla eikä ole pakko osallistua kaikkiin (työ)tilaisuuksiin joihin kutsutaan. Myös matkustamisessa johtaja voi usein itsekin vaikuttaa siihen, milloin matkustaa. Tuominen kertoi onnistuneensa sovittamaan lapset ja johtajana olemisen kahden paljon matkustavan vanhemman taloudessa.

Nykyiset pienten lasten vanhemmat ovat erilaisia kuin aiemmat sukupolvet. Heistä monet haluavat miettiä, kumman puolisoista olisi mielekästä käyttää vanhempainloma ja onko miehenkään järkevää käyttää kaikkea aikaansa työn tekemiseen sen kustannuksella, ettei juuri näe kuinka lapset kasvaa. Minna Vanhala-Harmanen totesikin, että nykyisin myös miehet miettivät perheen vuoksi ryhtyäkö johtajaksi.

Tässä valossa on hyvä pohtia sitä, onko perheestä sittenkään oikeasti haittaa kun rakennetaan uraa. Pitäisikö työnantajien rohkeammin palkata nuoria naisia siitäkin huolimatta, että he ovat hedelmällisessä iässä? Nämä ovat isoja kysymyksiä, joihin voimme tulevina vuosikymmeninä saada ratkaisun.

Itse olen sitä mieltä, että jos perhe ei vaikuta Suomessa miehen etenemisessä uralla, ei se saisi haitata naistenkaan etenemistä, jos he itse edetä haluavat.

* * *
Kuva ennen tilaisuuden alkua. Antti Herlin, Eva Liljeblom, Paula Risikko, Jaana Tuominen, Minna Vanhala-Harmanen ja juontaja Tuulikki Petäjäniemi.