Valkoisen paperin kammo ja muita juttuja

Kirjaston aikuistenosasto oli täynnä kuulijoita, kun joukko kotimaisia kirjailijoita muisteli porukalla:

Miten heistä tuli kirjailija?
Miten he onnistuivat saamaan kirjansa julkaistua?
Millä tapaa itse kukin kirjoittaa kirjansa?
Mikä on kustannustoimittajan rooli kirjailijan työssä?
Miltä tuntuu kohdata kuulijat livenä?

Jokaisella kirjailijalla on omat syynsä kirjoittaa. Joku, kuten Juha-Pekka Koskinen, on tehnyt sitä pienestä pitäen. Jotkut, kuten Matti Rönkä vain päättää haluta näkevänsä käsissään kirjanmuotoisen esineen, jossa lukee oma nimi. Kirjoittamistyöhön voidaan kasvaa muita kirjoittamistöitä tekemällä: Eppu Nuotio aloitti näytelmistä ja Milja Kaunisto laulun sanoista ja vähitellen he etenivät kohti romaaneita.

Matti Rönkä kertoi kirjailijoita olevan kahta lajia: jonkinlaisen jumalaisen käden ohjaamia ja saksalaisen insinöörin pikkutarkkaan, perusteelliseen tapaan prosessikaavioita luovia.

Loipa hahmonsa ja tekstinsä miten tahansa, niin ainakin paikalla olleet kirjailijat vaikuttivat kovasti kurinalaisilta, protestanttisen työmoraalin omaavilta. Kaikilla kuului olevan päivittäinen tunti- tai liuskatavoite, josta ei haluta tinkiä.

Eppu Nuotio kertoi mummonsa olleen torppari, jolla oli useita töitä samaan aikaan vireillä. Samaa tapaa hän käyttää itsekin kirjoittaessaan. Samaan aikaan vireillä voi olla seitsemänkin eri teosta.

Tarinointi eteni joustavasti ja hallitusti luoden kuulijoille mielikuvia siitä, miten kirjoittaminen etenee. Tilaisuuden mielenkiintoisin kysymys kuultiin kuitenkin yleisöltä: Mitä sitten, jos tekstiä ei synny?

Ratkaisuksi kuultiin mm. mekaaninen ruumiillinen työ tai liikunta esimerkiksi tiskaus tai hiihto, käveleminen luonnossa ja hyvät yöunet.
Jos sitten kuitenkin on pakko kirjoittaa jotain, vaikkapa kouluaine, kannattaa muistaa, että jokaisen lauseen takana on sata kysymystä. Otetaan esimerkiksi ainekirjoitus aiheesta Aamulla kun heräsin. Itseltään voi kysyä kysymyksiä kuten missä heräsin tai millaiseen tunteeseen heräsin? On aivan eri asia herätä omasta sängystä kuin hirviön sylistä. Sama koskee tunnetta. On eri juttu herätä rakastuneena tai innostuneena kuin vihaisena tai surullisena. Ja näin tyhjä näyttö tai paperi saa vähitellen sanoja, joista muodostuu tarina.

Niin kävi tässäkin jutussa.

* * *
Kuvateksti: Helle ei tee hyvää aivoille. Unohdin kirjastossa ottaa valokuvan, joten on tyytyminen kuvituskuvaan: Kirjahyllyni valkoisten kirjojen hylly.