Oppipoikana oppositiopolitiikassa

Nautin tavattomasti keskustelusta Osaako RKP tehdä oppositiopolitiikkaa? Se oli keskustelu, jonkalaista täällä maakunnassa asuessa kaipaa koko pimeän talven. Keskustelu oli asiallista, uusia näkökulmia tuovaa, keskustelevaa, tasapainoista ja ennen kaikkea hauskaa. Olen ennenkin pannut merkille, että ruotsinkielisten järjestämissä SuomiAreenan tilaisuuksissa on ollut pääsääntöisesti hauskaa. Yleisö osallistui nauraen ja taputtaen, mitä ei juuri muuten näillä leveysasteilla koe. Itselleni ainoa huono puoli oli, että en päässytkään kielikylpyyn, sillä keskustelu käytiin tylsästi suomeksi.

Oppositiopolitiikkakeskustelua väritti luonnollisesti Kreikan tilanne, johon törmättäneen tänä vuonna useassa muussakin tilaisuudessa.

RKP:n oppositiossa olo tuntuu itselleni oudolta. Niin kauan kuin itse muistan, on RKP kuulunut hallitukseen. Muistan miltä tuntui aikanaan kun Kekkonen ei yhtäkkiä enää ollut presidentti. Tuntui, että koko tuntemastani maailmasta hävisi vakaus. Jollain tapaa tämä oppositiorooli tuntuu samalta. Liian uudelta. Onkin mielenkiintoista nähdä, millaiseksi RKP:n oppositiopolitiikka muovautuu tulevina kuukausina.

Keskustelijat kuuluivat olevan sitä mieltä, että puolueen oppositiopolitiikka tulee olemaan faktapainotteista. Sellaista politiikkaa on ehkä vaikeampaa myydä kansalle, kuin populistista ja perinteisempää, räksyttävää oppositiopolitiikkaa. Nähtäväksi jää, miten puolue saa mediassa läpi näkökulmiaan, jotka eivät ole niin populistisia, mitä oppositiolta on totuttu kuulemaan. Helpotusta tähän ongelmaan tuonee some, jossa on mahdollisuus näkyä silloinkin, kun isot uutiskanavat eivät kiinnitä huomiota.

Keskustelu toi ilmi mielenkiintoisen vertauksen RKP:n arvoista: puolue on kuin hillopurkki, kun kannen avaa, sieltä tulee aina esiin makeita juttuja. Tämän arvohillopurkin oheen puolue tarvitsee oppositiopolitiikkaansa myös tahtopolitiikkaelementtiä.

Siitäkin keskusteltiin, että faktapitoisena puolueena RKP:lla olisi jäsenpotentiaalia myös suomenkielisten joukossa. Toisin kuin luullaan, puolueen jäseneksi ei synnytä, sitä pitää itse haluta :) Puolueen politiikka on kuitenkin jäänyt monille vieraaksi muutoin kuin kielinäkökulmasta tai eduskuntavaalien vaalikoneiden tuloksista.

Onkin mielestäni mielenkiintoista nähdä kääntyykö jäsenmäärä kasvuun: Satakunnassakin on nykyisin mahdollisuus tehdä RKP:laista politiikkaa nyt kun puolue on käynyt täällä ensimmäiset eduskuntavaalinsa.

* * *
Kuvateksti: Keskustelijoina Raatihuoneenpuiston purjeen alla vasemmalta: Tuomas Enbuske, Ida Schauman, Carl Haglund, Anna-Maija Henrikson ja Harri Saukkonen.