Mistä ei voi puhua siitä on vaiettava

Joskus se, mistä ei puhuta tai mitä ei näytetä nousee kuulijan mielessä esille enemmän kuin se, mistä puhutaan ja se mitä nähdään.

Näin kävi itselleni tänään sinänsä ansiokkaassa ja viihdyttävässä keskustelussa Kuka voittaa keskiluokan luottamuksen.

SuomiAreenan lavalle aseteltiin eteemme näyttämö, jonka tähtinä loisti kuusi keski-ikäistä miestä.

En ollut ainoa paikalla olevista naisista, joita kokoonpano hämmästytti. Eikö Suomesta tosiaan löydy ainuttakaan naista, joka osaisi puhua siitä, miten voitetaan keskiluokan luottamus? Asia hämmästytti itseäni etenkin siksi, että rakastamieni tilastojen mukaan siihen keskiluokkaan lukeutuu tänä päivänä myös lukuisa määrä naisia. Minua hämmästytti myös se, että kiinnitin tähän naispuhujien poissa oloon näin paljon huomiota. En pidä itseäni millään tapaa erityisesti naisasianaisena, joten ehkä juuri sen vuoksi tämä näkökohta, naisten poissaolo, nousi mielessäni keskustelutilaisuuden tärkeimmäksi asiaksi.

Joustavasti ja ammattimaisesti edenneen keskustelun tiimellyksessä ei varsinaisesti määritelty mitä tarkoitetaan keskiluokalla. Puheista kävi kuitenkin ilmi, että ainakin jotkut panelistit pitivät keskiluokkaisina niitä, jotka elättävät itsensä ja perheensä työllään. Heitä on 75% kansasta. 25 % suomalaisista on niitä, jotka tarvitsevat yhteiskunnan tukea. Varsinaista eliittiluokkaa Suomessa ei keskustelijoiden mukaan juurikaan ole.

Toinen esiin nouseva mielteeni oli, että tilaisuudessa puhuttiin keskiluokasta, mutta perinteisemmän keskiluokan: opettajien, sairaanhoitajien, kirjastotätien, putkimiesten jne. joukko ei ollut edustettuna. Tässä kohdin lasken toimitusjohtaja Jungnerinkin edelleen poliittisiin päättäjiin. Eikö nimenomaan tälle valtaisalle keskiluokalle itselleen pitäisi antaa valta kertoa, kuka heidän luottamuksensa voittaa?
Vaikka yleisö kommentoi keskustelijoiden miesvaltaisuutta pariinkin otteeseen, keskiluokkaan kuuluvat naiset loistivat poissaolollaan myös keskustelun aiheista. Antti Kaikkonen tosin mainitsi, että keskustelijat itse eivät ole voineet vaikuttaa sukupuoleensa. Tarkkaavainen huomioitsija pani merkille, kuinka tilaisuudessa kerrottu esimerkki keskiluokkaisten työpaikkojen vähenemisestäkin koski 5.000 € kuussa tienaavia miespuolista hallintohenkilöstöä eikä sitä lukuisaa keskiluokkaan, joskin ehkä alempaan keskiluokkaan, kuuluvaa toimistohenkilöjoukkoa, joiden työt ovat vähitellen hävinneet tietokoneiden ja internetin myötä.

Oman SuomiAreena –viikkoni maanantai oli pyhitetty politiikalle. Politiikka on näkynyt olevan muutoksessa viimeiset vuodet. Niinpä ei ollut yllätys, että tässäkin tilaisuudessa puhuttiin yllättävän paljon perussuomalaisista. Oli mielenkiintoista kuulla että yllä olevan keskiluokan määritelmän mukaan suurin osa perussuomalaisten kannattajista kuuluu keskiluokkaan ja on työssä yksityisellä sektorilla. Näin ollen osa keskiluokan luottamuksesta menee perussuomalaisille. Turha kaiketi mainita, että perussuomalaistenkaan edustajaa ei ollut keskustelussa mukana.

* * *
Kuvateksti: Toisin kuin puhujissa, eteisen patsaissa naiset olivat tasapuolisesti edustettuina. Viime vuonna esittelin Järjestysmiehen, nyt on naisen vuoro. Patsas lienee Kerttu Horilan tuotantoa.