Meidän tulisi olla aidosti ylpeitä kotimaisuudesta

BePopin käytävällä pidetty tilaisuus Menestystarinoita suomalaisesta ruuasta oli ainoa tämän viikon tilaisuuksista, johon osallistuin, missä yleisö pystyi samaan aikaan seuraamaan aiheesta käytyä keskustelua Twitterissä. Mielestäni iso näyttöruutu keskustelijoiden takana toi tilaisuuteen antoisaa lisäväriä.

Olen nähnyt Martta-urani aikana lukuisia erilaisia esitelmiä ruuasta. Siksi oli mielenkiintoista kuulla, löytyisikö keskustelussa uusia näkökulmia tai painotuksia.

Itselleni yllätykseksi kokki Jyrki Sukula, jonka luultavasti kaikki muut suomalaiset kuin minä, tuntevat televisiosta, sykähdytti keskustelussa suomalaisen ruuan puheenvuorollaan. En koskaan ole ollut suuri kokkiohjelmien ystävä, ja sen jälkeen kun englantilaiset lihavat leidit hävisivät televisiosta, olen katsonut niitä entistä vähemmän. Niinpä kuuluisat tv-kokit ovat minulle vieraita.

Sukula kertoi joutuneensa itsekin käymään Italiassa saakka tajuamassa, miten hyvin suomalaiset ruoka-asiat oikeasti ovat. Juontaja Tuomas Enbuske löi asian leikiksi kysyen, mitä ihmettä suomalaisessa ruuassa voi kaivata Italiassa – lonkeroa ja salmiakkikossua? Sukulan mielestä oli kuitenkin kasvikset. Suomalaiset uudet perunat ja ylipäätään juurekset ovat parempia kuin missään muualla. Joku toinen keskustelijoista mainosti kotimaisia mansikoita paljon paremmaksi kuin amerikkalaisia. Kaiken kaikkiaan kotimaiset kasvikset ovat lyhyiden kesäöiden vuoksi maailman kasvisten kärkipäässä. Valitettavasti emme osaa olla siitä ylpeitä.

Paljon puhuttiin suomalaisen ruuan hinnasta ja luomusta, myös tilaisuuden järjestäjän S-kaupan näkökulmasta.

Tilaisuuden parasta antia verrattuna muihin kuulemiin ruokakeskusteluihin oli kuitenkin kertaus siitä, miten paljon ruokakulttuuri on muuttunut niiden 30 vuoden aikana, jolloin olen itse ostanut kotiin päivittäiset ruokatarvikkeeni.

1980-luvulla kaupasta ei saanut broileria muuten kuin pakasteesta. Suikalelihaa ei tunnettu, vaikka siitä ei tänään puhuttukaan, ellei oteta lukuun mainintaa kaiken peittävästä punertavasta kuningasmarinadista. Keväällä ennen uutta satoa kasvishyllyt olivat kasariaikaan melkoisen tyhjiä. Juureksia löytyi, samoin kaalia, omenaa, appelsiiniä, banaania ja kiiviä. Tomaatti, kurkku ja tavallinen paprika olivat tuontitavaraa espanjasta ja tuhottoman kalliita. Monet kasvikset puuttuivat valikoimista, kirsikkatomaatista esimerkiksi kuulin ensi kerran vasta 1991 kesällä. Kasvikset olivat enemmän ja vähemmän sesonkituotteita. Lehtisalaatteja esimerkiksi syötiin vain kesällä siihen saakka kun Honkatarhat perustettiin 1985.

Ilkka Alarotu SOK:sta kertoi, että 1980-luvulla kaupassa oli 4000 elintarvikenimikettä. Nykyisin nimikkeitä on 25.000.

* * *
Kuva: Tuomas Enbuske, Anni-Mari Syväniemi, Ilkka Alarotu, Jyrki Sukula, Kati Rajala, Markku Nikki.

Käyty Twitterkeskustelu nähtävillä hakusanalla #suomalainenruoka.