Lasten suojelua ei voi rakentaa kärkihankkeina

Torstaina pääsi puolueista ääneen RKP, joka nosti esille erityisesti lasten oikeudet, sukupuolten välisen tasa-arvon, pidemmät työurat ja koulutuksen laadun. Kaikki asioita, joiden puolesta mielelläni itsekin puhun, vaikka perhetyö ei omaa yhden perheen ydinperhettäni koskekaan.

Tuntuu siltä, että viime aikojen säästämisinnossa ei juuri ole otettu huomioon sitä, miten päätökset ja leikkaukset vaikuttavat kaikkein heikompiin, yhteiskunnan erityistä tukea tarvitseviin. Olen monesti itsekin miettinyt sitä, millä sanoilla pitäisi puhua siitä, että kaikilla lapsilla pitäisi olla yhtälaiset oikeudet päivähoitoon. Eva Biaudet kiteytti omatkin ajatukseni lyhyesti ja kattavasti:

Niiden, joilla ei ole voimavaroja juuri mihinkään
pitää nyt todistaa, että tarvitsevat päivähoitoa.

Se on surullista ja väärin, koska me kaikki tiedämme, että ne, jotka eivät jaksa pyörittää edes tavallista arkea, jaksavat tuskin lähteä taistelemaan sen puolesta, että saisivat lapselle päivähoitopaikan, vaikka itse eivät käy työssä tai opiskele.

Oli mielestäni hyvä, että asia nousi esille yleisökysymyksenä, sillä aihe on tärkeä. Keskustelussa Anna-Maja Henriksson muistutti, että jokaisen lapsen oikeus päivähoitoon on ennaltaehkäisevää sosiaalityötä. On ikävää, että supistaessaan lasten oikeutta päivähoitoon hallitus on epäonnistunut tässä työssä.

Päivähoito saattaa vähentää tulevien vuosien syrjäytymistä, pitkiä terapioita ja monia tukitoimia. Lapset, jotka ovat päivähoidossa, ovat ainakin 8 tunnin ajan turvallisen aikuisen seurassa ja saavat vatsansa täyteen ruokaa, mitä välttämättä eivät saa kotona.

Harvoin puhutaan myös siitä, kuinka epätasa-arvoisia lapset ovat harrastusten suhteen. Harrastaminen on lapsille ja nuorille tärkeää esimerkiksi yhteenkuuluvaisuuden ja ryhmäytymisen kannalta. Monissa pienituloissa perheissä ei ole rahaa käyttää lasten harrastuksiin, koska kaikki raha menee elämiseen. Puhumattakaan siitä, että on perheitä, joissa lapsia ei pidetä niin tärkeinä, että lasten harrastuksiin panostettaisiin mitenkään.Unohtaa ei sovi sitäkään, että harrastaessaan lapsi pääsee hetkeksi pois kotoaan ja voi täten saada turvaa, kuten Ida Schauman kertoi.

Olen itse ilahtunut siitä, että harrastusten korkea hinta oli tänä vuonna edes jonkin verran mediassa esillä, kun joku aika sitten vertailtiin eri urheilulajien vuosihintoja.

Pienituloisissa perheissä ei ole varaa harrastaa aktiivisesti urheilulajeja, jotka suoritetaan jäädytetyllä kentällä, mutta monet muutkin harrastukset ovat kalliita ja vaativat vanhemmilta usein rahallisen panostuksen ohella myös ajallista panostusta. Harvasta harrastuksesta selviää muutamalla eurolla kuukaudessa.

Lähellämme olevasta yhteiskuntavaikuttamisesta puhuivat Ida Schauman, Eva Biaudet, Steffan Wallin, Anna-Maja Henriksson ja tässä haastateltavana oleva satakuntalaisvaikuttaja Juho Kukkasmäki. Tilaisuuden juonsi oikealla Niklas Mannfolk oikealla. Tilaisuus oli kaksikielinen.

Paljon muutakin tilaisuudessa puhuttiin. Oppositiopolitiikkaa on aina mielenkiintoista seurata. Aivan erityisellä innokkuudella olen seurannut nykyistä oppositiopolitiikkaa, jota edustaa mm. pari hyvinkin mielenkiintoista puoluetta joista toinen, RKP oli siis äänessä tänään.

Puolue on siinäkin mielessä erittäin kiinnostava, että edellisissä eduskuntavaaleissa myös satakuntalaisilla oli mahdollisuus äänestää puolueen ehdokkaita. Aika moni sitä oikeutta käyttikin.

RKP oli hallituksessa yhteen menoon niin kauan, että itsekään en oikein muista, milloin se ei olisi hallituksessa ollut, sillä olin silloin vasta päässyt yläasteelle ja elettiin vuotta 1978.

Viime eduskuntavaaleista lähtien puoluetta on voinut äänestää myös Satakunnassa.