Kulttuuri – tie tulevaisuuteen

Suomalainen kulttuuri oli tyystin erilainen 100-120-vuotta sitten mitä se on nykyisin. Harvoin tulee ajatelleeksi, että kulttuurin tekeminen muuttaa maailmaa. Ei ainakaan silloin kun sitä tehdään. Jälkikäteen voidaan nostaa esille erilaisia teoksia ja tapahtumia, joiden voidaan katsoa muuttaneen jos ei koko maailmaa niin ainakin kansan mielipiteitä. Esimerkkinä tästä vaikka Kalevala, Maamme laulu ja Finlandia.

Näissä mietteissä istuin tänään kuuntelemassa Finlands Arenan tuottamaa keskustelutilaisuutta Kan vi tala om nordisk välfärd utan at nämna kultur? Paneelissa oli mukana edustajia Suomesta, Ruotsista ja Tanskasta.

Kulttuurin ihmismielelle hyvää tekevät vaikutukset ovat tunnettuja. Musiikki, piirtäminen, ja kuten viimeaikoina olemme saaneet lehdistä lukea, myös värittäminen, tekevät hyvää aivoille ja rauhoittavat mieltä. Jörn Donner, jonka nimen nosti esille eräs yleisökysymyksen tekijä, sanoi viime vuosituhannella eräässä mainoksessa ”Lukeminen kannattaa aina”.

Lukeminen on Suomessa onneksi ilmaista, joten se on kulttuuriharrastus, johon jokaisella on mahdollisuus tulotasosta riippumatta. Osa kulttuuritapahtumista on valitettavasti liian kalliita vähävaraisille perheille. Sama tilanne kuuluu olevan Ruotsissakin. Onneksi maksullisten tapahtumien ohella on myös kaikille avoimia, maksuttomia kulttuuritilaisuuksia. Esimerkiksi Pori Jazzeilla on lukuisia ilmaiskonsertteja.

Kulttuurilla ja taiteella voidaan siis saada aikaan muutoksia ihmisten hyvinvoinnissa, kansallistunteessa tai ajattelutavoissa, ja sitä kautta koko maan ilmapiirissä. Kulttuurilla voidaan myös lisätä tasa-arvoa, sillä ainakin Suomessa kulttuurin harrastaminen esimerkiksi kansalaisopistoissa on edullista eikä opiskelu taiteilijaksi maksa enempää kuin opiskelu insinööriksi.

Keskustelun tiimellyksessä kysyttiin myös, voisiko pohjoismainen kulttuurinvaihto olla silta laajempaan pohjoismaiseen yhteistyöhön? Kuulemma voisi.

Paneelin tanskalainen osallistuja, Corsten Topholt Larsen kertoi pohjoismaisen yhteistyön olevan Tanskassa pop. Tanskassa luetaan koulussa ruotsia ja norjaa, mikä helpottaa keskustelua ja tiedonvaihtoa. Omista kokemuksistani tiedän, että yhteispohjoismaisissa tilaisuuksissa on esitetty myös toivetta englannin käytöstä yhteisenä kielenä.

Suomessa pohjoismaisuudella ei ole yhtä laajaa kannatusta mitä Tanskassa. Suomalaiset kyllä lukevat pohjoismaisia dekkareita ja katsovat Beckiä televisiosta, mutta pohjoismaisten bändien saati muun musiikin, taidenäyttelyiden tai teatterin vierailuista näkee harvoin mainoksia ainakaan Porin kaltaisilla yksikielisillä paikkakunnilla. Pori Jazzeilla sentään esiintyy joitain ruotsalaisia jazz ja räp-artisteja.

Yhtenä ratkaisuna mainittiin nuorisoon panostaminen. Pelkkä digitaalinen yhteistyö ei riitä, vaan nuorten pitäisi kohdata myös henkilökohtaisesti.

Eräänlainen kulttuuri-ilmapiirin muutos on myös se, että lakkaisimme puhumasta siitä, mitä kulttuuri veronmaksajille maksaa ja keskittyisimme enemmän positiiviseen arvioon siitä, kuinka paljon investoimme kulttuuriin.

* * *
Kuvateksti: Kan vi tala on nordisk välfärd utan at nämna kultur? Panelistit vasemmalta: Heidi Finnilä, Janne Wass, Castren Topholt Larsen, Ulrika Holmgaard, Leif Jakobsson ja Anne Berner. Taustalla BePopin upea lasiseinä ja viestiseinä Twitter-viesteineen.