Kulttuuri kuuluu kaikille

Sateinen aamupäivä Kankaanpäässä vaihtui kulttuurikeskustelun myötä aurinkoiseksi. Taiteesta ja kulttuurista alueiden vahvuutena oli kokoontunut kuulemaan aikamoinen määrä ihmisiä.

Koska oltiin kulttuurikaupungissa, aloitettiin ja päätettiin tilaisuus luonnollisesti taiteella. Tällä kertaa Suomi-Italia musiikkileirin oppilaat musisoivat mielet vastaan ottavaisiksi.

Tilaisuudessa puhuttiin mm. kulttuurin saatavuudesta ja saavutettavuudesta. Kulttuuritarjonnassa kunnat eivät ole tasa-arvoisia. Jossain tarjontaa on enemmän, jossain vähemmän. Siitä taidettiin olla yksimielisiä, että kulttuuria pitäisi olla tarjolla joka kunnassa: ainakin jonkin verran.

Mielenkiintoisen näkökulman saavutettavuuteen lausui Helsingin Sanomien kuvataidekriitikko Veikko Halmetoja, joka oli sitä mieltä, että järjestäjällä on myös vastuu saatavuudesta, etenkin jos tapahtuma saa julkista rahoitusta. Esimerkkinä hän kertoi Kajaanin Runoviikosta, missä pari tapahtumaa on viety Sukevan vankilaan, koska vangeilla ei muuten ole pääsyä tällaisiin kulttuuritapahtumiin.

Itselleni tämä oli eittämättä tämän päivän "uusi ajatus". Olen aiemmin ihmetellyt, miksi esimerkiksi kaupunginorkesterit konsertoivat nykyään maalaiskunnissa. Nuoruudestani muistan koululla olleet teatterivierailut, jotka toivat teatterin Siikaisiin, kun siitä ei muuten päästy nauttimaan. Viimeaikoina olen huomannut, että erilaisia kulttuuritapahtumia ja näyttelyitä on viety myös sinne, missä ei asu sankkoja väkijoukkoja, mikä mielestäni on ollut hyvä asia, mutta kulttuurin käyttäjänä olen myös harmitellut, että näihin paikkoihin on mahdoton mennä ilman omaa autoa.

Surullista on, että kaikkiin kulttuuritilaisuuksiin ei riitä väkeä. Oman kylän tapahtumiin ei välttämättä innostuta menemään, vaikka naapurikunnan väki saapuu sinne sankoin joukoin. Sitä hyvää, mitä on lähellä ei arvosteta. Joskus tulee itselleni mieleen, ettei arvosteta niin kauan kuin se on olemassa.

Kulttuuri ja taide ovat asioita, joita jokainen ymmärtää omalla tavallaan. Oikeaa tai väärää tapaa katsoa ja kuluttaa ei ole. Nautinto tulee usein siitä, että antaa itselleen luvan vain katsoa tai kuunnella, pelkäämättä sitä ettei ymmärrä.

Tällaisena megatähtiä ihannoivan kulttuurin aikakautena unohdamme helposti pienen ja lähellä olevan kulttuurin. Suomessa ei ehkä vielä ole huomattu, että maailmalla näkyy tähtikulttuurin ohella merkkejä siitä, että paikallinen kulttuuri on nousussa.

Erityisesti alueellista kulttuuria pitäisi arvostaa paikallisesti, koska vain sillä tavalla kulttuuri tulee käytetyksi. Vastuu siitä, että kulttuurista puhutaan ja sitä käytetään kuuluu jokaiselle: niin Sinulle kuin minulle.

* * *

Kuvateksti: Taide ja kulttuuri alueiden vahvuutena keskusteluun osallistuivat Minna Sirnö (vas.), Veikko Halmetoja, Rauni Virtanen, Aapo Korkeaoja ja Pauli Sivonen.