Kiekkoa vai Kukkenheimia?

Paljon mainostettu Akavan erityisalojen keskustelutilaisuus keräsi tuvan täydeltä kuulijoita. Keskustelun vetonauloina olivat mm. Juhani ”Tami” Tamminen ja Karri ” Paleface” Miettinen.

Niin kuin kulttuurikeskusteluissa kuuluukin, aloitettiin ja päätettiin tilaisuus musiikilla, josta vastasi Paleface. Helsinki – Shangri-La ohjasti keskustelun kirjallisuuteen, kuvataiteeseen ja liikuntaan.

Kulttuurin ja liikunnan määrärahat ovat pienet ja pienenemässä entuudestaan. Kuilu vauraiden ja köyhien välillä on kasvanut. Suomessa on tällä hetkellä noin 200.000 vähävaraista lasta tai nuorta, joiden perheellä ei ole varaa kalliisiin harrastuksiin. Aluepoliittiset ongelmatakin mainittiin, mutta valitettavasti keskustelun pääpaino oli pelkästään isojen kaupunkien harrasteissa. Maaseudullahan ei ole samanlaisia mahdollisuuksia ammattilaisuuteen johtaviin urheilu- tai kulttuuriharrastuksiin mitä on kaupungeissa tai kuntakeskuksissa, ellei vanhemmilla ole aikaa ja varaa kuljettaa lasta kymmeniä tai satoja kilometrejä useita kertoja viikossa harrastuksiin.

Vaikka harrastusten kustannukset ovat nousseet, Tamminen muistutti, että kaiken harrastamisen ei tarvitse olla kallista ja ohjattua. Ennenkin voitiin opetella koripalloa käyttämällä yhtä koria ja jalkapalloa koripallona eikä jääkiekkopeleihin kotipihan tuntumassa tarvittu avaruuspukua muistuttavaa välineistöä. Muutenkin luova ideointi auttaa monessa asiassa.

Kaiken kaikkiaan keskustelussa oli hyvin mielenkiintoinen asetelma. Puhumassa oli kaksi poliitikkoa, kaksi kulttuurin tuottajaa ja yrittäjänä tunnettu idearikas urheilumies. Tämänkaltaisella kokoonpanolla saattaisi syntyä runsaasti tuottavia ratkaisuja monien kulttuuri- ja urheiluharrastusten (rahoitus)tarpeeseen.

Päivä ei koskaan mene mielestäni hukkaan, jos oppii jotain uutta tai tekee oivalluksen. Tämän päivän oivallukseni ei liity sponsoreihin, joista keskustelun aikana puhuttiin vaan mesenaatteihin.

Kun tilaisuus oli ohi, muistelin tovin niitä keskiaikaisia, vauraita sukuja, jotka ovat edelleen tunnettuja sen vuoksi, että niiden edustajat toimivat nerokkaiden taiteilijoiden mesenaatteina. Mihin on hävinnyt tämä tuottoisa symbioosi? Itselleni ei ainakaan tule mieleen montaa henkilöä, joka olisi kuuluisa siitä, että maksaa jonkin säveltäjän, kirjailijan tai kuvataitelijan elinkustannuksia. Luulisi, että nykyisinkin tällainen mahdollisesti ikuinen kuuluisuus voisi kiinnostaa niitä, joilla rahaa on enemmän kuin itse tai tulevat sukupolvet tarvitsevat. Ehkä mesenaatti järjestelmän elvyttäminen voisi luoda apurahojen viidakossa taisteleville, henkensä pitimiksi opettaville tai pätkätöitä tekeville nälkätaiteilijoille turvallisen Shangri-Lan, jossa olisi helpompaa luoda uutta.

* * *
Kuvateksti: Ja kyllä; Tamminen ei pettänyt toiveitani, yllä oli räväkkä takki. Vasemmalta: Karri "Paleface" Miettinen, Juhani "Tami" Tamminen, Salla Luomanmäki, Sanna Marin, Juha-Pekka Koskinen ja Saara-Sofia Sirén.