Halu vai tarve?

Mitä pitäisi miettiä, kun lähtee vaateostoksille? Muun muassa tätä pohdittiin marttojen järjestämässä keskustelussa, jonka otsikkona oli Garderobi –harkitse korjaa ja kierrätä. Asiasta puhumaan oli saatu joukko tekstiilikierrätyksen ja sen tutkimisen kotimaisia huippunimiä.

Hyviä keskustelutilaisuuksia on mielestäni kahta lajia: asioita eri näkökulmista katsovia ja opettavia. Garderobi-keskustelu oli pääpainoltaan jälkimmäistä, mutta mitä muutakaan voi odottaa martoilta, joiden missiona on jo 116 vuoden ajan ollut kotitalouksien kouluttaminen. Järjestön tämän vuoden yhtenä pääaiheena on ollut erittäin suosituksi noussut Garderobi-koulutus, jolla kuluttajia opetetaan pohtimaan miten toimia oikein niin ekologisesti kuin eettisestikin, kun ensi vuoden alusta astuu voimaan uudet ohjeet tekstiilien kierrätyksestä.

Tekstiilien ostamispäätöksiä pitäisi aina ohjata tarve. Monia ostopäätöstä ohjaa hinta tai halut. Suomalaisten vaate- ja kodintekstiilien hankintapäätöksistä 60% tehdään hinnan perusteella. Ostetaan kun saadaan halvalla: käydään alennusmyynneissä, pengotaan alelaareja. Kun ostetaan vain siksi, että saa halvalla, tulee ostettua monia tuotteita, joita ei ehkä käytä koskaan. Monen ostopäätöksiin vaikuttaa halu shoppailla, ihastuminen uuteen väriin ja monet muut mielitekoihin liittyvät seikat enemmän kuin tarve saada vaate tiettyä tehtävää varten.

Parasta olisi, jos ostaisi mahdollisimman vähän ja kestävää. Sellaisia tekstiileitä, jotka kestävät äidiltä tyttärelle, isältä pojalle, ja jopa tätäkin pidempään. Jokaista vaatesesonkia varten ei tarvitse hankkia uutta, jos vaatteet ostetaan ajatuksella, että ne ovat kestäviä. Kirpputorit ovat myös erittäin varteenotettavia ostopaikkoja. Osa tekstiileistä on klassikoita, joiden arvo säilyy vuosikymmenestä toiseen.

Kaupasta tai tekstiilien tuottajilta ja maahantuojilta voi kysellä tuotteen alkuperää ja sitä onko tuote valmistettu eettisesti ja ekologisesti. Kotimainen tuote tuo työtä jota tarvitaan, ja niistä on helpompaa selvittää, miten tuote on ommeltu.

Vastuullisen kuluttajan työlista ei pääty siihen, että tuote on hankittu harkiten. Tekstiileitä pitää opetella hoitamaan oikein. Hoito-ohjeita voi kysyä myyjältä.

Vaate pitää pestä oikein niin, että sen värit säilyvät. Osan pesuista voidaan korvata tuulettamisella. Ekologisuutta kannattaa ajatella pesussakin, säästetään vettä, pestään ekologisilla pesuaineilla kuten pesupähkinöillä ja poistetaan tahrat sappisaippualla.

Neulan ja langan ostaminen on edullista ja kun vielä opettelee ompelemaan, ei vaatetta tarvitse heittää pois, jos nappi lähtee irti tai sauma alkaa repsottaa. Lukuisat käsityönharrastajat eivät voi olla väärässä: itse tekeminen on hauskaa. Kun taidot lisääntyvät, vaatteita voi tuunata tai tehdä kokonaan itse. Monet vanhat, 1900-luvulla tehdyt kankaat kestävät käyttöä vuosikymmenien ajan, joten niitä ei kannata hävittää turhan päiten.

Kun sitten aikojen päästä tekstiili ei enää miellytä omaa silmää, vaate jää pieneksi tai siitä muuten vaan halutaan päästä eroon, on ensisijainen vaihtoehto vaatteiden vieminen kierrätykseen. Tämä sopii ehjille ja käyttökelpoisille vaatteille. Huonommat tekstiilit lajitellaan kierrätystä tai energiatuotantoa varten. Suomessa on muutamia tehtaita, jotka käyttävät tekstiilikuituja uusia tuotteita valmistaessaan, mutta tämä on nykyisin vielä valitettavan vähäistä.

* * *Kuvateksti: Vaatteiden tuunausta voi käydä opettelemassa tällä viikolla perjantaihin saakka marttojen toimipisteessä Valtakadulla, missä voi myös tuunata itselleen paikalla olevista materiaaleista t-paidan. Kuvan paidassa kaula-aukko on tuunattu.