Ei oppi ojaan kaada

HP Parviainen osasi kumota yhdessä virkkeessä monien suomalaisten ajatukset siitä, miten koulussa opetetaan turhaa matematiikkaa:

”Derivointia en ole koskaan tarvinnut, mutta se kehittää aivoja.”

Tässä on yksi niistä oivaltavista ajatuksista, joiden vuoksi pidän SuomiAreenasta niin paljon. Melkein jokaisessa tilaisuudessa löytyy jokin uusi näkökulma tuttuihin asioihin.

Henkilökohtaisesti en ole kritisoinut derivoinnin opettelua koulussa, sillä olen käyttänyt integraalilaskentaa hyödykseni kotioloissa ja näin saanut käytännön kokemusta näistä monille perin turhista matemaattisista hömpötyksistä.

Akavan järjestämässä keskustelussa koulumaailman hyvistä ja huonoista uutisista nostettiin esille kesän aikana otsikoissa olleita koulumaailmaan liittyviä uutisia ja uutisankkoja, joiden tiimoilta vaihdettiin mielipiteitä.

Itselleni yllätyksenä, tilaisuuden konservatiivisimmat mielipiteet tulivat Duudsoneista tunnetulta opettaja Parviaiselta. Parviainen kannatti peruskoulujen omien luokkien ja pulpettien sekä aikataulujen säilyttämistä, joskin kannatti myös oppitunteja metsässä, jos se aihepiiriin sopii ja kelit antavat myöden. Hänen näkökulmansa nykymaailman kotkotuksiin oli, että lapsi tarvitsee vielä 9. luokallakin tuttua luokkaa, rutiineita ja kurin tuomaa turvaa.

Muut panelistit kannattivat hieman enemmän ilmiöpohjaista oppimista, josta esimerkkinä puhuttiin mopon korjaamisprojektista. Mopoa korjatessa opitaan matematiikkaa, ympäristötietoutta, teknisiä töitä, kemiaa jne.

Mopon korjaaminen ja huolto on sitä, mitä nuoret tarvitsevat kun saavat oman mopon, mutta onko nykyinen koulutus sellaista, mitä tarvitaan työelämässä?

Panelistit olivat enemmänkin sitä mieltä, että emme juurikaan tiedä, millainen on työelämä 15 vuoden päästä, jolloin nyt koulunsa aloittavat ovat mukana työelämässä. Näin ollen pelkästään työelämän tarpeet eivät saisi olla se, mitä koulutuksella tavoitellaan.

Tärkeää on oppia lukutaito – ja kyky lukea twiittejä pidempiäkin tekstejä. Pitää osata etsiä tietoa, analysoida sitä, omaksua koko ajan uusia asioita ja osata erottaa fakta fiktiosta. Lisäksi pitää hankkia sen verran laaja yleissivistys, että osaa esimerkiksi erottaa toisistaan maanosat niin, ettei kuivittele Intian olevan Etelä-Amerikassa.

Jostain syystä kielitaidosta ei puhuttu mitään, mutta siitä ei ole tainnut olla uutisissa mainontoja kesän aikana muutenkaan. Englannillahan pärjää koko maailmassa. Vai pärjääkö?

* * *
Hyvistä ja huonoista koulu-uutisista keskustelivat vasemmalta: HP Parviainen, Jani Leinonen, Merja Jansson, Tuomo Puumala, Sture Fjäder, Ville Blåfield ja Reetta Räty.