Susimopo on karannut käsistä

Susikeskustelu 15.7.2013 Huittisten torilla klo 13.00

Susiareena oli tunnepitoisin areenatilaisuus missä olen tähän mennessä ollut. Koska yleisöpuheenvuoroja ei jaettu, jäätiin paljosta paitsi. Tunteet huokuivat yleisöstä ja välittyivät keskustelijoille napakoiden aplodien ja huutelujen muodossa. Jos mikrofoni olisi annettu yleisölle, ei tuloksista olisi ollut takeita. Yleisössä oli lammasfarmari, joka on menettänyt yhteensä 16 lammasta susille. Häneltä kuluu kaksi tuntia päivässä eläimien siirtämiseen sisälle yön ajaksi ja aamulla takaisin laitumelle. Paikalla oli huittislaisia kansalaisia, jotka kertoivat kauris- ja hirvikannan romahtaneen susien vuoksi ja he kertoivat kuinka kissoja ja koiria häviää susien suihin. Eräs koira olisi kelvannut sudelle jopa hihnan päästä omistajan taluttaessa koiraansa.

Saimme kuulla, että ennen vuotta 1973 Suomessa sai pamauttaa suden hengiltä ilman rajoituksia. Vuoteen 2005 asti suden kaataminen oli luvanvaraista ja nykyään susia kaadetaan vain 30 vuodessa. Virolaiset kaatavat n. 50 % eli 100 yksilöä susikannasta vuodessa ja siellä ei ole susiongelmaa. Susi on erämaiden eläin ja Huittisissa on maapinta-alasta 50 % metsää ja muu osa peltoa. Metsät ovat saarekkeisia eivätkä ole soveliaita susien ympäristöksi. Siksi susi tulee pihoihin. Suurpetoasiantuntija Heikki Kulmala kertoi miten susi- ja koirapelko ovat luonnollista ja tarpeellisia tunteita ihmiselle. Ei meidän tulekaan sopeutua elämään petojen keskellä.

Olen hoitoalalla tottunut hoitosuunnitelmiin ja onhan susillakin EU:n määrittelemä kannanhoitosuunnitelma. Ongelmana on se, että siitä puuttuu tavoite! Tähän mennessä en ole törmännyt hoitosuunnitelmaan missä ei ole tavoitetta. Suomessa on n. 150 sutta. Niistä kahdeksallakymmenellä on panta kaulassa ja siru nahan alla. Todettiin, että ollaan menty seurannassa liiallisuuksiin. Nyt meillä on susimopo karannut käsistä. Sudet lisääntyvät n. 18 kertaisesti kymmenessä vuodessa vaikka tätä Maaseutu- ja erävihreät ry:n Anne Bland epäilikin. Hänen mukaansa susia menehtyy myös sairauksiin ja tappeluihin. Maaseudun tulevaisuuden päätoimittaja Lauri Kontro huomauttikin, että lisääntymisen teoriassa noudatetaan Ojalan laskuoppia.

Susi on oppivainen eläin ja jos lauman alfauros tai naaras kaadetaan niin lauman oppiminen kärsii. Vaarana on, että poikaset eivät saa tarvitsemaansa oppia ja saattavat häiriintyä. Ongelmana ei ole susien määrä vaan laatu eli susi ei normaalisti tule pihoihin ja välttää ihmistä. Ihmisen ei tarvitse sopeutua susiin ja susien ei ole mahdollista sopeutua ihmiseen.

Tunteita herätti se, että metsästäjiä syytetään salakaadoista. Laillisia kaatojahteja häiritään ja epäpäselväksi jäi mitkä tahot sitä häiritsevät. Heikki Kulmala totesikin, että metsästäjiä pitäisi kunnioittaa enemmän.

Lääkkeeksi susitilanteeseen on kannanhoitosuunnitelman muuttaminen niin, että kannasta kaadetaan 40-50 % vuodessa ettei puolukkametsässä tarvitse kulkea kivääri selässä. Keskustelun jälkeen kansakunta hajaantui hämmentyneenä lyhyestä 45 minuutin keskusteluajasta johtuen.

Kuva:
Lauri Kontro, päätoimittaja, Maaseudun Tulevaisuus
Antti Impola, riistapäällikkö, Satakunnan riistanhoitopiiri
Jukka Tuori, agronomi, valtuuston puheenjohtaja, Huittisten kaupunki
Anne Bland, yrittäjä, Maaseutu- ja erävihreät ry
Heikki Kulmala, suurpetoasiantuntija