Olenko osallinen kuntalainen?

18.7.2013 klo 10.30, Kaupungintalo
Kuuluuko kuntalaisen ääni tulevaisuuden kunnassa?

Keskustelu siirrettiin sääolojen vuoksi Porin kaupungin valtuustosaliin, joka muodosti symboliikan keskustelun aiheelle ”Kuuluuko kuntalaisen ääni?” Tampereen kaupungin viestintäjohtaja Anna-Maria Maunu totesikin, että suomalaiset juhlavat valtuustosalit eivät ole rakennettu keskustelulle vaan päätöksenteolle.

Paikalle oli saatu kunta-alan huippuasiantuntijoita ja aihetta käsiteltiin mielenkiintoisesti sekä asiantuntevasti. Tilaisuudessa käytetyt puheenvuorot osoittivat jälleen, että yleisössä on usein mukana valtakunnallisia vaikuttajia ja asiantuntijoita kuten nyt oli esim. Etelä-Savon maakuntajohtaja ja SAK:n apulaisjohtaja Matti Viialainen.

Suomen vaaleissa äänestysprosentti on n. 60 %, joka ei osallistujien mielestä ole tavoitteen mukaista. Tilaisuudessa pyöriteltiin moneen suuntaan käsitettä edustuksellinen demokratia missä äänestäjät valitsevat edustajia, joilla on valtuudet tehdä päätöksiä. Kuntaliiton toimitusjohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma totesi, että saako palvelua vain ne, jotka eniten siitä huutavat. Keskeisenä aiheena oli myös sähköisen toimintaympäristön tuomat haasteet hallintojärjestelmän toimivuudelle. Virossa sähköinen äänestäminen onnistui hyvin ja valiteltiin sitä, että Suomessa takerruttiin hallinnollisiin ja tietoteknisiin pulmiin. Suomessa sähköisen äänestys toteutuu lähitulevaisuudessa lupaili Mäki-Luoma.

Sosiaalinen media tulee kansalaisen ja kunnallisen toiminnan välille yhtä varmasti kuin pouta sateen jälkeen. Vastakkainasetteluakin juhlavassa valtuustosalissa syntyi siitä, että onko sosiaalisen median tykkäämis-, ryhmä- ja kansalaisliikekulttuuri mistään kotoisin. Yleisöpuheenvuoroissa nuorisotoimenjohtaja Tommi Laitio Helsingistä kertoi miten Twitterin ja Facebookin välityksellä kuntalaisille informoidaan arkisista asioista kuten tietöistä ja lumen auraamisesta. Nuoret elävät sähköisen toimintakulttuurin kautta. Politiikan tutkija Ville Pernaa Turun yliopistosta leimautui ryhmän kyynikoksi ja hän totesi, että kaikkiin kolmeensataan Suomen kuntaan ei ole mahdollista saada it – osaajia, jotka tekevät sähköisen ympäristön kuntalaisia palvelevaksi. Haasteena on myös se miten saadaan kuntalaisille tiedoksi se mistä tietoa palveluista ja päätöksenteosta löytyy.

Mäki-Louhiluoma totesi kuntalaisten palautteen antamisen olevan nykyään spontaania ja, että pystytäänkö palautetulvaan aina antamaan vastinetta. Satakunnan Kansan vastaava päätoimittaja Petri Hakala peräänkuuluttikin palautteen antamisessa ja asioinnissa kansalaistaitoja, jotta myös kansalaisen palaute voidaan ottaa tosissaan. Tampereen viestintäjohtaja Anna-Maria Maunu ja Turun erityisasiantuntija Juha Rantasaari ajoittain pitivät kaupungeistaan mainospuheita, jolloin tuli tunne, että nämä puheet eivät nyt kuulu tähän foorumiin. Lupauksena paremmasta valtiovarainministeriön ylijohtaja Päivi Laajala kertoi valtion valmistelevan sähköisen ympäristön käytön kehittämistä.

Juontaja Hannu Lehtilä esitti herkullisen ajatuksen siitä, että tulevaisuuden hallinnolliset kokoukset voisivat toteutua kotona median välityksellä. Jatkoajatuksena mieleeni tuli se, että en kannattaisi Suomi-Areenan siirtymistä nettiin; vuorovaikutuksestamme pieni osaa tapahtuu verbaalisesti ja pois jäisi inhimillinen kohtaaminen sekä kaikki tämä fyysinen kohtaaminen.

Lopuksi todettiin, että kuntalaisen ääni kuuluu entistä paremmin mutta onko sillä vaikutusta? Itse vertaisin tilannetta siihen, että voin kuunnella läheistäni mutta kuulenko häntä oikeasti.