Luova tuho on mahdollisuus

Vaikka digitalisaatio vähentää työpaikkoja luo innovointi, tuotannolliset muutokset ja työelämän kehittäminen uusia työpaikkoja lupasi tutkimusjohtaja ja professori Mika Maliranta BEPOPin keskustelutilaisuudessa ”tuhoaako tuottavuus työpaikkoja”.

Tilaisuuden kantavana esimerkkinä oli kananmunatuotannon huikea kehittyminen kahdenkymmenen vuoden ajalta. Kanalat ovat kasvaneet 1 500 kanan yksiköstä yli 13 000 kanan hyvinvointilaitokseksi, jonka hoitamiseen riittää pari työntekijää. Kanat voivat silti nykyään hyvin vuoden 2012 astuneen eläindirektiivin ansiosta. Ne tepastelevat onnellisesti vapaina omissa yhteisöissään. Satamunan toimitusjohtaja Toni Haavisto kertoi munan tuotantoprosessin kanasta kuluttajalle, johon kuuluu liukuhihnoja, robotteja, laatutarkastuksia äänispektreineen ja ultrauksineen. Ensimmäinen joka kananmunaan käsin koskee on kuluttaja. Vaikuttavaa.

Tämä menestystarina tarkoittaa monen ihmisen työpaikan häviämistä ja samalla uusien työpaikkojen syntymistä. Malirannan graafisen esityksen mukaan kolmenkymmenen vuoden aikana työpaikkavirroissa eli työpaikkojen syntymis- ja tuhoutumiskehityksessä uusia työpaikkoja on syntynyt pieniin ja keskisuuriin yrityksiin vanhojen työpaikkojen tuhoutuessa. Viimeisten kahdeksan vuoden ajalta tilanne näyttää kuitenkin huolestuttavalta uusien työpaikkojen vähyyden vuoksi.

Talousyrityssijoittaja KoppiCatchin yrittäjä Inka Mero visioi, että seuraavaksi kehitetään digitalisaatiota niin, että jääkaappiimme ostetun delivery -palvelun avulla munakiintiömme pysyy samana automaattisesti. Nykyinen kauppakassi-, Ybertaksi tai Airbnb loma-asuntojärjestelmä mahdollistaa jokaisen ostamaan tai vuokraamaan palveluja digitaalisesti. Digitalisaatioon liittyvästä kehityksestä eivät osallistujat olleet huolissaan; tämän mukaan kansalaiset luottavat siihen, että tuottavuus on hyvinvoinnin keskeinen komponentti ja Suomen on pysyttävä kehityksen kärjessä.

Malirannan mukaan tuotanto on tuotteen ja kehittämistyön jalostamista. Joskus yhteiskunta tukee elvytystilassa olevia yrityksiä ja tämä ohjaa resurssit väärään kohteeseen niin, että kehitystyö hidastuu. Aalto-yliopiston professori Matti Pohjola totesi, että edelleen Suomen viennin kärjessä on paperi ja pahvi, tietotekniset palvelut sekä metallituotteet. Tilaisuuden päättyessä ilmaan jäi leijumaan kysymys siitä mitä seuraa teollistumisen, kaupungistumisen ja palvelutuotantotalouden jälkeen. Suomi on niiltä osin rakennettu.