Ydinvoima - kaikkien kaveri

Ydinvoimainvestoinnista virtaa
Juha Honkatukia, Markku Mantila, Pekka Ottavainen, Kai Mykkänen, Tuomo Huttunen

Harvoin on ydinvoimasta keskusteltu niin kritiikittä ja ilman negatiivisia päähänpinttymiä kuin tänään kaupungintalon pihassa. Paneeli oli kylläkin Fennovoiman järjestämä ja panelisteilla syynsä suhtautua ydinvoimaan positiivisesti. Keskustelun alkupuolella nousi esiin monia faktoja ydinvoiman hyvistä ominaisuuksista. Kun otsikot toivottavat lamaa ja leikkauslistoja, ydinvoimalainvestointien mukanaan tuomien verotulojen luulisi lohduttavan paatuneintakin hippiä. Voimalan tuottaman energian myynnistä kuluttajille maksetaan verot, rakentajien ja käyttöhenkilöstön palkoista maksetaan verot. Markku Mantila kertoi kuulleensa Pyhäjokea, jonne seuraava voimalapäätös tullee, kutsuttava jopa ensimmäiseksi suomalaiseksi veroparatiisiksi sen kuntaan tuottamien veroeurojen ansiosta. Pelkät valmiista voimalasta saatavat kiinteistöverot ovat niin suuret, että niiden jyvittämisestä useampiin kuntiin vaaditaan keskustelua. Työtä ja rahaa, tätä onkin kaivattu.

Tuskin kukaan väittää ydinvoimaakaan täysin ongelmattomaksi ja riskittömäksi vaihtoehdoksi. Hiilidioksidipäästöjä ei synny, joten ydinvoimaa voidaan hyvällä syyllä kutsua päästöttömäksi sähköntuotantomuodoksi. Missään muussa tuotantomuodossa päästöjä ei nimittäin voida kapseloida kuparin sisään ja betonoida maan alle. Kysymys ydinjätteen loppusijoituksesta ei ole ongelmaton, mutta ajatus hiljaa peruskalliossa jakautuvasta jätteestä on mielyttävämpi tulevaisuusskenaario kuin ilman saastumisesta johtuva hengityssuojainpakko. Vastustajat vetoavat myös turvallisuusasioihin, räjähtihän Tsernobylkin aikanaan. Kyseisen onnettomuuden tutkinnassa on kuitenkin löydetty niin merkittäviä puutteita voimalan suunnittelussa, käytössä ja valvonnassa, ettei vastaava onnettomuus ole mahdollinen länsimaisen turvallisuuskulttuurin vaikutuspiirissä. Meillä harvemmin päätetään tehdä kokeita, jotka edellyttävät ydinvoimalan turvallisuusjärjestelmän poiskytkemistä. Kutsuisin sitä järjenkäytöksi.