Valtiovalta ei yksin riitä

Huolehtiiko kolmas sektori hyvinvoinnistamme?
Pentti Arajärvi, Timo Aro, Tarja Filatov, Maria Ohisalo, Tiina Saarela, Kristiina Kumpula

Joskus ammoisina aikoina vastuu lasten ja vanhusten hoitamisesta ja huolenpidosta oli perheillä. Hyvinvointivaltion vahvistuessa vastuu siirtyi julkisen sektorin kontolle. Nyt, kun julkiselta sektorilta alkaa rahat loppua, vastuuta on pikkuhiljaa hivutettu järjestöille. Järjestöjen julkisia palveluja täydentävästä toiminnasta on tullut niitä korvaavaa toimintaa. Panelistit tuntuivat olevan melkoisen yksimielisiä siitä, ettei tämä ole oikea tie. Valtio tai kunta ei voi luottaa palvelutarjonnassaan siihen, että jokin järjestö hoitaa sen mahdollisesti vapaaehtoispohjalta tai harvojen työntekijöiden voimin. Sen sijaan järjestöt voivat olla ja ovatkin palvelukenttää täydentävä ja joillakin osa-alueilla julkista sektoria tehokkaampi toimija. Tarja Filatov toi esiin sen, miten vaikkapa pitkäaikaistyöttömyyden takana on yleensä muutakin kuin pelkkä työpaikan puute ja miten järjestöt voivat julkista valtaa paremmin tavoittaa niitäkin ihmisiä, jotka ovat päässet tipahtamaan tavalla tai toisella hiukan yhteiskunnan ulkopuolelle. Järjestössä toimiminen, joko vapaaehtoisena tai kuntouttavan työtoiminnan puitteissa, voi tasoittaa sitä pitkää ja kivistä tietä, joka johtaa takaisin työelämään.

Pentti Arajärvi kuvasi paneelissa yrityksen ja järjestön eroa: yritys tuottaa palveluita saadakseen rahaa, järjestö hankkii rahaa tuottaakseen palveluita. Tämä tiivistää hyvin sen, kuinka erilaiselta pohjalta eri toimijat ponnistavat. Toisaalta on asioita, joiden on tapahduttava vapaaehtoisen järjestötoiminnan pohjalta. Ystävätoiminta, vapaamuotoinen kerhotoiminta jossa pääasia on ikätoverien tapaaminen; ei kai ystävyydestä kuulukkaan maksaa kenellekkään? Ei, vaikka yksinäisyys onkin kasvava ongelma. Kaikkea ei vieläkään voi ostaa rahalla, ja toisen ihmisen vilpitön läsnäolo ja kiinnostus kuuluvat niihin. Voittoa tuottamattoman välittämistoiminnan parissa järjestöillä ainakin on vankka ja tärkeä jalansija.