Työtön voi masentua kahdessa viikossa

Karua, mutta Paula Risikon siteeraamaan tutkimuksen mukaan totta: työttömyys voi iskeä ihmiseen niin kovaa, että jo parin viikon jälkeen ihminen on masentunut. Monen, varsinkin sellaisen jolla ei omaa kokemusta ole, voi olla vaikea uskoa sitä. Omaa kokemusta omaavat puolestaan tietävät, kuinka helposti toivottomuus ja alakulo ottavat vallan ihmisestä, jonka päivistä puuttuu se totuttu, työn tuoma rytmi. Kun perheenjäsenet lähtevät aamulla kukin minnekin ja työtön jää yksin kotiin miettimään, että mihis sitä tänään hakis töihin ja jos nyt kymmenennen kerran tunnin sisään päivittäisin tuon mol:in avoimen sivun, niin ilmestyisiköhän sinne uusi avoin työpaikka. Sitä kun aikansa tekee, voi olla hankala uskoa, että ihan vaan positiivisella asenteella ja ahkeruudella voisi löytää töitä. 

Työtä on edelleen mahdollista löytää. Vaikka se voikin joskus tuntua mahdottomalta, se ei ole sitä. Suomessa on sellainen hieno asia kuin maksuton koulutus, jonka avulla voi kehittää omaa osaamistaan (työtön voi saada siihen vaikka tukeakin, jos onnistuu vakuuttamaan työvoimatoimiston väen koulutuksen hyödyllisyydestä). Meillä on sosiaaliturva, jonka pohjalta voi ponnistaa silloin, kun ei itsellä mene kovin vahvasti. Useimmilla on ainakin yksi läheinen ihminen, joka tukee ja kiskoo pois sohvanpohjalta silloin, kun usko alkaa loppua. 

Vaikka työelämä muuttuu, taitaa se ahkera ja tunnollinen edelleen saada töitä. Ei ehkä ensimmäisellä yrittämällä, koska paikan voi napata nenän edestä joku sellainen urakiituri, joka osaa myydä oman osaamisensa paremmin ja käyttää itsestään sujuvasti sellasia dynaamisia sanoja kuin innovatiivinen, uudistushenkinen ja multiosaaja. Mutta on niille maan hiljaisillekin edelleen käyttöä.