Työkyky - mun vai pomon vastuulla?

Keskustelu työkykyjohtamisesta, henkilöstön työhyvinvoinnista huolehtimisesta, nosti päällimmäiseksi ajatukseksi sen, kuinka hyvin omilla työpaikoillani on ollut asiat. Järjestään jokaisessa paikassa on ollut työterveyshuolto kunnossa, monissa on henkilöstön liikunta- ja kulttuuriharrastuksia tuettu eri tavoin. Olenpa päässyt osallistumaan erinäisiin virkistystapahtumiinkin, tosin niiden jälkeen työkyky ei varmasti olisi ollut paras mahdollinen... Nykyinen työni on melkoisen turvallista toimistotyötä, vakavimpia työpaikalla sattuneita onnettomuuksia lienee se keissi, johon liittyi lounasravintolan aivan liian kuuma sosekeitto ja oma käsivarteni. Sitä palovammaa ei saatu estettyä työkykyjohtamisella, mutta muutoin vastuullisilla työpaikoilla perehdytään mahdollisiin riskitekijöihin ja pyritään ehkäisemään onnettomuudet. Vaikka tehdasympäristöjen suojavarustepakot voivat joskus tuntua naurettavilta, kun ei ennenkään oo mitään sattunu, ne on kuitenkin säädetty suojelemaan työntekijöitä. 

Työnantajalla on velvollisuus tarjota mahdollisimman turvallinen ja miellyttävä työympäristö. Kaikki työnantajat eivät ehkä haluaisi tätä velvoitetta täyttää, mutta sen laiminlyönnin seurauksia voi tarkastella tilinpäätöksen kohdasta "maksetut sairausajan palkat". Mutta on kai työntekijälläkin jotain velvollisuuksia oman työkykynsä ylläpidossa? Kristiina Halonen peräänkuulutti paneelissa tätä vastuuta ottamalla esimerkiksi työntekijän, jonka vapaa-ajan viettotapoihin kuuluu oluen tissuttelu ja runsas tupakointi. Työhyvinvointi ja työkyvyn ylläpito on paljon kiinni myös ihmisen omista valinnoista. Työnantaja voi tarjota edullisia tai maksuttomia mahdollisuuksia huolehtia kunnostaan, muttei lähde jokaisen työntekijän kanssa aamulenkille.