Suomi suomalaisille!

Suomalaisuutta etsimässä – mitä suomalaisuus tarkoittaa eri ihmisille?
Anne Berner, Mina Mojtahedi, Jesse Piisinen, Kirsi Pimiä, Ailu Valle, Maija Vilkkumaa, Ozan Yanar, Kyösti Hagert

Vaaleaihoinen tapakristitty makkaraa syövä heteromies. Suomalaisuuden stereotypia ja samalla ihmistyyppi, joka ei yleensä kohtaa Suomessa syrjintää. Välillä tuntuu siltä, että suomalaiset määrittelevät suomalaisuuden sen kautta, mitä se ei ole. Paneelissa päästettiinkin ääneen niitä suomalaisia, joiden suomalaisuus ei ole sitä perinteiseksi koettua. Sveitsiläisten vanhempien lapsi, teini-iässä Suomeen muuttaneita, Ruotsissa pitkään asunut suomalainen, saamelainen ja yksi, jonka sukujuuret ovat Suomessa. Jokainen omalla tavallaan suomalaisia, ihmisiä, jotka tuntevat Suomen olevan ainakin jollain tavalla koti.

Ozan Yanar, ensimmäisen kauden kansanedustaja, kertoi kokemuksiaan vaalikampanjan ajalta. Muuan muassa talousasioita kommentoimaan tottunut poliitikko huomasi olevansa julkisuudessa maahanmuuttajaehdokas. Ihmiset saattavat kysyä, puhuuko hän suomea ja onko hän Suomen kansalainen. Nyt 28-vuotias Yanar on asunut puolet elämästään Suomessa, mutta minäkin otin hänet esimerkiksi maahanmuuttajasta. Hänen kaltaisiaan maahanmuuttajia ei usein nää mediassa: kulttuurista ja kielen oppimisesta heti kiinnostunut nuori mies, joka on noussut edustamaan kansaa. Koko kansaa, ei pelkästään omaa viiteryhmäänsä.

Suomessa, omassa pikku lintukodossamme, on myös rasismia. Harva tulee omalla naamallaan ja nimellään julkisuuteen kertomaan, ettei hän tykkää siitä, että joku ihminen on erinäköinen kuin hän itse. Maija Vilkkumaan sanoin; rasismi on pinnan alla. Se ilmenee huuteluina bussissa, syrjintänä työhönotossa ja outoina kommentteina arkisissa tilanteissa. Minäkin olen kohdannut rasismia, vuosia sitten kaupan kassalla työskennellessäni. Rusketun kesäisen helposti ja kyseisenä kesänä olinkin ehkä hiukan eksoottisen näköinen. Aurinkoisena arkipäivänä kassalleni tuli vanhempi rouvashenkilö, joka vilkuili ensin epäluuloisena minua ja kysyi sitten tiukasti ”puhutko sinä suomea? Pystytkö palvelemaan minua suomeksi?”. En osannut sanoa hänelle muuta kuin tavanomaisen kysymyksen bonuskortista, mutta tilanne on hämmentänyt monesti jälkikäteenkin. Tuntui pahalta, kun osaamistani epäiltiin. Tänään mietin, kuinka pahalta olisi tuntunut, jossei äidinkieleni olisikaan suomi.


Kuvassa on Riko. Riko on maahanmuuttaja; se on tullut Tallinnan kaduilta ja integroitunut hienosti Porkkalaiseen kerrostaloyhteisöön.