Otsikkohirviöstä kevenyskilpailuun

Kosteista kabineteista virka-aikaministereihin, CCCP:stä EU:hun, kunnanlääkäreistä sote-uudistukseen - eduskunnan 80-luvun kansanedustajat haastavat konkaripoliitikot

Tarja Halonen
Karim Z. Yskowicz
Annika Saarikko
Mauri Pekkarinen
Heikki Autto
Sanni Grahn-Laaksonen
Ilkka Kanerva
Mikko Savola
Eeva Kuuskoski
Tuomo Puumala
Esko-Juhani Tennilä
Antti Lindtman
Vesa-Matti Saarakkala
Erkki Liikanen
Lasse Männistö
Sofia Vikman
Peter Nyman (juontaja)

Kun jo otsikossa haastetaan ja lauteille nousee iso liuta iltauutisista tuttuja nimiä höystettynä yhdellä sketsihahmolla, on luvassa joko korkealentoistanpoliittista poliittista keskustelua tai keskiviikkopäivän huumoripläjäys. Tämän oli ilmeisesti haistanut lisäkseni muutama muukin, sillä Raatihuoneenpuisto täyttyi kuulijoista. Suosiolla on myös varjopuolensa; suurin osa ei mahtunut istumaan, eikä takariveissä kuullut kuin puolet puhutusta.

Keskustelu alkoi kuitenkin lupaavasti puheella hyvinvointiyhteiskunnasta. Presidentti Halonen kiisti heti huhut hyvinvointiyhteiskunnan liiallisesta paisumisesta, ei siis supistusta vaan modernisointia. Kolmatta sektoria, yrityksiä ja yhteisöjä, kaivattiin taas kerran osallistumaan hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon entistä suuremmalla ja vahvemmalla panoksella. Omasta mielestäni nuoriso- ja harrastusjärjestöjen panosta ei tarpeeksi oteta huomioon, kun puhutaan esimerkiksi nuorten syrjäytymisen ehkäisemisestä tai lasten oikeudesta tasapuolisiin harrastusmahdollisuuksiin perheen varallisuudesta riippumatta. Esimerkiksi partiotoiminta, jonka parissa itse puuhastelen, tarjoaa hyvin edullisesti monipuolista toimintaa kaikenikäisille. Saman tekevät lukuisat muut järjestöt, urheiluseuroja unohtamatta. Kohtuuhintaisten harrastusmahdollisuuksiin takana on usein vapaaehtoisten toiminta ohjaus- ja tukitoimissa. Hyvinvointiyhteiskunta sellaisena kuin me sen tunnemme ei olisi mahdollinen, ellei maassamme toimisi tuhansia vapaaehtoisia mahdollistamassa henkistä hyvinvointia lisäävää vapaa-ajantoimintaa itselleen ja toisille.

Hyvinvoinnista hypättiin sujuvasti, hieman väkeä pöydän ympärillä vaihtaen, Suomen politiikan kehitykseen. Vikman kiitti konkaripoliitikkoja Suomen tuomisesta YYA-ajoista liberaalimpaan ja demokraattisempaan aikaan, jossa voidaan tehdä maiden rajat ylittävää politiikkaa omia arvojamme unohtamatta. EU:n päätöksenteko sai keskustelijoilta kritiikkiä läpinäkymättömyydestä. Käyrien kurkkujen tuomioita ja muita maalaisjärjellä täysin älyttömiä päätöksiä ja direktiivejä sanellaan globaalissa Suomessa jostain kaukaa. Onko äänioikeus eurovaaleissa riittävä mahdollisuus kansalaiselle, joka haluaa vaikuttaa isänmaan asioihin vaikuttavista päätöksissä? Onko lähimarketeissa tarjolla oleva valikoima maailmanpoliittisesti niin järisyttävä asia, että siihen pitää saada lait ja direktiivit unionitasolta? Saatikka monet, monet muut asiat, joissa mallioppilas-Suomi on ottanut kaikki lausutut määräykset kirjaimellisesti.

Tunnelma keveni huomattavasti, kun Karim Z. Yskowicz veti panelisteille Pori-tietokilpailun. Moniko porilainen muistaa ulkoa kaupungin perustamisvuoden? Naapurikunnat voi päässään laskea, jos on maakunnan kartasta muistikuvia ja Porin suuret tulipalot muistuttavat itsestään kaupunkia halkovilla puistokäytävillä. Eikä Porista voi tänä vuonna puhua puhumatta hiukan myös jääkiekosta. Panelistien tiedot isäntäkaupungista eivät olleet aivan iskussa, mutta kriittinen yleisö antoi lätkäkysymyksen oikeasta vastauksesta raikuvat aplodit. Kaiken kaikkiaan suuri panelistijoukko jätti yleisönsä rentoon SuomiAreena- ja jazztunnelmaan.