Nyt uutuutena: toimiva kunta!

Kaupungintalon pihalla keskusteltiin jo aiemminkin puhuttaneesta aiheesta, kuntien uudistumisesta ja siitä selviämisestä. Tällä kertaa keskustelussa oli mukana myös hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen, joka korosti jo keskustelun alussa kuntauudistuksen varsinaista kantavaa voimaa. Kunnan tulee pystyä huolehtimaan palveluista. Jossei peruskunta siihen pysty, tarvitaan raskasta byrokratiaa ja hiertäviä valtasuhteita luovia ylikunnallisia organisaatioita.
Jos jätetään palveluiden pohtiminen tällä kertaa vähemmälle, keskusteluun nousi kotiseutuidentiteetti. Vaatiiko sen vaaliminen omaa kuntaa? Itse olen syntynyt Porissa, ja ilmoitan nykyisinkin kotipaikakseni Porin. Mutta jos joku paikkakuntalainen kysyy mistä olen kotoisin, kerron sujuvasti asuvani nykyisin vehreässä Pormestarinluodossa mutta kotoisin olen Niittymaalta, pellon ja mettän välistä. Porilaisena minun on tietysti helppo huudella, keskisuuren kaupungin liittämistä jonkun ympäristökunnan osaksi ei ole ainakaan vielä ehdotettu.
Kotiseutuidentiteetti on monelle suppeampi käsite kuin se, mikä asuinpaikkakunnan nimi on. Sama koskee myös lähidemokratiaa; useimmilla ei ole tarvetta päästä vaikuttamaan koko kunnan asioihin, riittää kun omaan elämänpiiriin kuuluviin asioihin voi sanoa sanansa. Ehkä toimiva kunta voisikin olla osiensa summa, kokoelma toimivia ja aktiivisia asuinalueita. Näillä voitaisiin sitten vaalia kotiseutuidentiteettiä, oli se kotiseutu sitten urbaani kaupunkikeskusta tai pikkuinen maalaiskylä, jossa lehmälauma keskellä tietä ei ole legenda vaan haaste iltalenkin varrella.