Mitä, missä, milloin, koska, kuka, täh?

Otsikko kuvaa mielentilaani, kun selailen Suomi-Areenan ohjelmaa. Kapasiteettini ei nimittäin tahdo riittää kaiken käsittelemiseen; tolkuttomasti tilaisuuksia, valtavasti mielenkiintoisia aiheita ja mielettömästi puhujia. Valitse siinä sitten, kun fyysisesti ei voi olla kuin yhdessä paikkaa kerralla. Pieni ääni pään sisällä sanoo, että olen ollut saman ongelman edessä aiemminkin. Haluaisin nimittäin kuulla lähes kaikki keskustelut.

Koska kukaan ei ihmiskunnan onneksi ole vielä keksinyt keinoa monistaa minua, joudun valikoimaan. Tunne on kuin kakarana karkkitiskillä, kun juoksimme ostamaan irtonameja ennen koulubussin lähtöä. Otetaan tommonen, ja sitten yksi tommonen, ja vielä tohonkin riittää rahat... Rahan riittämisen sijasta joudun nyt puntaroimaan, mihin aika riittää. Olen päättänyt valikoida Suomi-Areena-namipussiini muutaman koulutusaiheisen debatin, eri koulutusasteita koskevia ja toivottavasti hieman eri näkökulmia sisältäviä. Perusasteen nykypäivä alkoi kiinnostaa opettajasijaisuuksia tehdessä ja korkea-asteen ihmettely on jäänyt päälle opiskelija-aktiivin vuosilta. Lisäksi pussiin päätyy erilaisia namipaloja, joista osa liittyy jollain tapaa koulutusasioihin, osa partioharrastukseen, osa vaan näyttää kivalta ja sopii aikatauluun. Ne ovat niitä pieniä hedelmärakeita, joilla täytetään isompien karkkien väliin jääneet kolot.

Toivon mielipiteideni herättävän mielipiteitä ja keskustelua; lyttää tai tykkää, kommenttilaatikko on ihan sitä varten. Inspiroivaa viikkoa kaikille!