Mitä jos ennaltaehkäistäisiin?

Porin kaupunginvaltuusto kokoontui maanantai-iltana Eetunaukiolle pitämään kokoustaan, jonka keskustelua herättävin aihe oli kaupunkilaisten hyvinvointi ja sen kehittäminen. Toisin kuin kahvipöytäkeskusteluissa, esille tuotiin inhimillisen näkökulman lisäksi myös taloudellinen puoli; hyvinvoiva asukas tulee kaupungin kassalle keveämmäksi kuin pahoinvoiva ja runsaasti terveyspalveluja tarvitseva asukas.

Valtuustoryhmien puheenvuoroissa nousi esiin yksi mielipide ylitse muiden. Hyvinvointipalveluissa täytyy panostaa enemmän ongelmien ennaltaehkäisyyn, jotta hintavat, korjaavat toimenpiteet jäisivät vähemmälle. Ja paikkansahan se pitää, kotipalvelujen tarjoaminen lapsiperheille tulee varmasti halvemmaksi kuin lapsen huostaanotto. Tällaisissa ääriesimerkeissä jo pelkät huostaanoton kustannukset ovat huikeat, saatikka kun aletaan puhua syrjäytyvässä nuoressa menetettävistä verotuloista ja kenties läpi elämän jatkuvasta yhteiskunnan tuesta. Hyvinvointi todella tulee halvemmaksi!

Vaikka Porin kokoisen kaupungin asukkaat on helpompi esitellä lukuina kuin elävinä ja hengittävinä yksilöinä, ei ihmisistä puhuessa voida unohtaa sitä inhimillistä näkökulmaa. Yksi aliravittu vanhus on yksi liikaa. Yksi elämänsä suuntaa kaljapullon pohjalta etsivä, kovan pinnan alla äitiä kaipaava lapsi on yksi liikaa. Jokainen heikkenevän huoltosuhteen uhri on liikaa. Kuten Juha Vasama sanoi puheenvuorossaan, sivistyneen yhteiskunnan mittari on se, kuinka hyvin heikoimmista huolehditaan. Eikö se voisi olla myös sivistyneen kansalaisen mittari?