Keppiä vai porkkanaa lähtijöille?

Akavan teettämä tutkimus korkeakoulutettujen nuorten työelämää koskevista toiveista on tavallaan hämmentävää luettavaa. Joka kolmas pitää ulkomaille muuttoa todellisena vaihtoehtona itselleen, mutta samalla valtaosa haluaa työllistyä kotiseudulleen. Vakaa toimeentulo ja vakaat työsuhteet komeilevat kannustavan työyhteisön seurana kolmen kärkenä, kun listataan työelämän tärkeimpiä asioita. Tokikaan ulkomailla työskentely ei ole enää nykyään sellainen seikkailu, kuin se ehkä aiemmin oli: sitä toiveissa siintävää vakaata elämää voi lähteä rakentamaan myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Jo vuosia on puhuttu aivovuodosta, kun koulutetut työikäiset karkaavat ulkomaille töihin. Mikä sitten saisi korkeakoulutetun nuoren jäämään kotimaahan kartuttamaan verottajan kirstua? Rajojen sulkemista on viime aikoina väläytelty aivan eri yhteyksissä, mutta tuskin siitä olisi ratkaisuksi myöskään työvoiman maastamuuttoon.

Pakkokeinot ja se kuuluisa keppi porkkanan sijasta ovat harvoin hyviä ratkaisuja mihinkään. Ainoa toimiva ratkaisu taitaa olla työmarkkinoiden uudistaminen niin, että lähellä kotia olevasta työpaikasta tulee yhä suuremmalle osalle se houkuttelevin vaihtoehto. Vakauden ja kivojen työkaverien lisäksi Akavan tutkimus paljastaa, että mahdollisuus kehittää omaa osaamista, työn jousto perhetilanteen mukaan ja mahdollisuus toteuttaa omia ideoitaan työssä ovat tärkeitä asioita. Näihin asioihin voidaan vaikuttaa työpaikoilla, ei valtiotasolta tulevilla määräyksillä. Ja jokainen työssäkäyvä voi olla tekemässä omasta työyhteisöstään hyvää ja kannustavaa.