Kasvatus on kestävyyslaji

Kui lastas pitäs kasvattaa?
Tuukka Tomperi
Tomi Kiilakoski
Marja-Leena Laaksa

Kasvatus ei ole nopeuslaji, eikä se ole voimalaji, vaan ennen kaikkea se on kestävyyslaji. Näin lausui avauspuheenvuorossaan Tomi Kiilakoski. Mielestäni lause tiivistää oleellisesti paitsi käytyä keskustelua, lastenkasvatusta ylipäänsä. Lasta ei voi kasvattaa nopeasti, vaan yhteiskuntakelpoisen aikuisen saattaminen lapsuudenkodista maailmalle on pitkä projekti. Kasvatus ei ole, tai ainakaan sen ei pitäisi olla, voimalaji. Laaksa toi keskustelussa esiin voimankäytön kasvatuksessa, ja vertasi eri vuosina tehtyjä tutkimuksia lapsiin kohdistuvan väkivallan hyväksymisestä. Lapsiin kohdistuvasta väkivallasta, luunapeista ja tukkapöllystä, on viime vuosikymmeninä tullut paheksuttua. Kuitenkin edelleen huolestuttava määrä pitää oikeutettuna käyttää kipua rangaistus- ja pelotuskeinona, kun pieni lapsi unohtaa käytöstavat. Samalla logiikalla kai pitäisi olla hyväksyttävää läpsäistä kaveriaan, jos tämä ei kiitä kahvipöydässä noustessa? Ai ei? Missä menee se raja, kun ihmisestä tulee tarpeeksi iso fyysiseen rangaistukseen? Vai onko kuitenkin niin, että väkivallan käyttö loppuu, kun sen uhri kasvaa tarpeeksi isoksi lyömään takaisin?

Lasten kasvattaminen taitaa olla niitä aiheita, joista jokaisella on mielipide. Lapsettomilla mielipidettä ei perheellisten mielestä saisi olla, tai ainakaan se ei ole millään tavalla validi. Teen silti rohkean liikkeen ja ilmaisen oman, lapsettoman mutta lapsiin tottuneen, mielipiteeni. Taustalla reilu vuosikymmen lasten johtamista partiotoiminnassa, kokemus yli sadan lapsen saaman kotikasvatuksen tuloksista. Puhtaasti empiirinen tutkimukseni kertoo, ettei mikään määrä materiaa tai harrastuksia tänäkään päivänä korvaa rajoja, rakkautta ja välittämistä. Voisi luulla tämänkin olevan itsestään selvää, mutta jos on, miksi kaikki tutkimukset kertovat lasten ja nuorten pahoinvoinnin kasvavan? Nuorisopsykiatriset vastaanotot ruuhkautuvat ja aivan liian usein ltapäivälehdet pääsevät mässäilemään perhesurmilla. Lapsilla ja nuorilla on valtava tarve saada kertoa kuulumisiaan. Jossei kukaan ehdi kuunnella ja osoittaa empatiaa mielensä pahoittaneelle pikkuihmiselle, lapsi oppii pitämään tunteensa sisällään ja olemaan välittämättä muidenkaan tunteista. Kun vuosikymmenen pahoinvoinnin sisälleen padonnut teini tavataan itse teosta murtautumassa huoltoasemalle viinarahoja hakemassa, pälyileekö yövartijan taskulampun valokeilassa rikollinen vai uhri?