Erilaisia, silti samanlaisia

JC:t SuomiAreenalla Matkalla johtajuuteen – kolme reittiä huipulle!
Mari Kousa, Johanna Lundán, Jari Multisilta, Pauli Pukaralammi, Lauri Valtonen, Laura Aimola

Aurinkoisessa säässä käytiin aurinkoinen paneeli, kun eri reittejä johtajuuteen päätyneet päästettiin keskustelemaan. Aktiivipartiolaista ilahdutti tietysti erityisesti se, että panelistien joukossa istui oma piirinjohtajamme. Harvoin julkisuudessa puhutaan siitä, mitä muuta partio on kuin solmuja ja mummojen auttamista: partio on kasvatusjärjestö, joka kasvattaa lapsesta asti, vastuuta antamalla, aikuisia johtajia. Kuten Mari Kousa sanoi, partiossa saa ottaa liian suuret saappaat ja kasvaa täyttämään ne. Mahdollisuus kasvaa johtajaksi tarjotaa paitsi lapsena mukaan tuleville, myös aikuisena aloittaville. Jokaisen johtajapolku, oli sitten partiojohtaja tai pankinjohtaja, on aina yksilöllinen.

Myhäilin paneelin aikana tyytyväisyydestä, kun Pauli Pukaralammikin antoi tunnustusta partion johtajakoulutukselle. Kuulemma armeijan harmaisiin astuvilla partiolaisilla on valmiiksi sellainen ajattelumalli, että heistä on helpohkoa koulia hyviä johtajia myös puolustusvoimille. Omana arvauksena sanoisin, että partiossa telttaöihin ja puuroaamiaisiin tottuneet ovat muutoinkin otollista koulutusainesta varusmiespalveluksessa. Ainakaan märät sukat ja kipinämikon hommat eivät ole vieraita...

On tietysti eri asia johtaa vapaaehtoisia harrastajia kuin ammattimaisia palkollisia. Työpaikalla hyvä pomo ja mukava työilmapiiri on plussaa ja edesauttaa henkilöstön pysyvyyttä silloin, kun muitakin työpaikkoja on tarjolla. Vapaaehtoisia ei voi palkita tulospalkkioilla ja ylennyksillä eikä palkkakaan motivoi, sitä kun ei tule kuitenkaan. Löydän tässäkin yhteisen sävelen Marin kanssa; ainoa tie on löytää oikea tapa motivoida eri ihmisiä. Sama periaate toimii harrastuksissa, työpaikoilla ja ihmissuhteissa yleensäkin.

Kuvassa Mari Kousa poseeraa yhden partion avainsanan kanssa. Enkä nyt todellakaan tarkoita ay-liikettä.