Arvojen armoilla?

Arvojohtajuuden aika - muuttuuko mikään?
Pekka Haavisto, Minna Helle, Tuuli Mäkelä, Teppo Säkkinen, Kimi Uosukainen, Matti Vanhanen, Reetta Räty

Arvokeskustelussa vertaillaan usein niin sanottuja pehmeitä ja kovia arvoja. Johtajuus mielletään helposti osaksi bisnesmaailmaa, tuottavuuden maksimointia ja liitetään kovien arvojen maailmaan. Arvojohtajuus lienee kuitenkin jotain pehmeämpää, ihmisen johtamista muistakin kuin markkinatalouden lähtökohdista, eli toisin kuin ollaan totuttu. Teppo Säkkinen nimitti johtajuuden murrosta sukupolvikysymykseksi, sillä nuoret peräävät johtajan asemalle ja vallalle perusteluita, kun vanhempi polvi on tyytynyt johtajan tittelin tuomaan arvovaltaan. Pelkkä ammattiosaamisella ansaittu esimiesasema ei tee kenestäkään hyvää johtajaa, vaan kuten Minna Helle toi esiin, siihen vaaditaan koulutusta ja itsetuntemusta, ja niitä ei taida kenelläkään olla ihan syntymälahjana.

Arvoista puhuttaessa myös raha nousee usein puheenaiheeksi, niin nytkin, onhan se suurelle osalle työntekijöistä iso motivaatiotekijä. Tuuli Mäkelä kertoi uskovansa, että erilaiset ei-rahalliset bonukset kasvattavat merkitystään motivaatiotekijänä. Tämä vaatii arvojohtajalta ihmistuntemusta jolla arvioida, miten parhaiten motivoida kutakin alaistaan. Kimi Uosukainen toi paneeliin nuoren järjestötoiminnan näkemyksen ja painotti, kuinka vaikkapa partiotoiminnassa johtajan arvostus ei tule vaurauden kautta, vaan se on ansaittava arvostettavien tekojen kautta. Ei ihmisarvoaan voi muutoinkaan mitata pelkästään tilipussin paksuudella, tai jos joku niin tekee, luulisi elämän olevan sisällöltään kaikkea muuta kuin rikasta.