Ongelmana rapakuntoiset vanhemmat

Suomi-Areena; Kuuntelevatko koulu ja koti toisiaan?

Keskustelussa panelistit toivat selkeästi esille sen, kuinka maailma on muuttunut. Enää perheillä ei ole mummoloita, mihin koululaiset voisivat koulun jälkeen mennä. Myöskään ei ole isovanhempia kuljettamaan lapsia harrastuksiin. Tämä taasen johtunee siitä, että ikäihmisten oma aktiivinen toiminta on lisääntynyt.

Suomalaisten peruskunto on huonompi kuin koskaan. Huonokuntoisuus näkyy myös koulun ja kodin yhteistyössä. On perheitä, jossa koulun ja kodin yhteistyö sujuu mutkitta ja vastaavasti on perheitä, joiden kanssa samat ongelmat toistuvat vuodesta toiseen. Suomessa on jatkuvasti lisääntyneet ne perheet, joissa vanhemmat ovat jokseenkin ylipainoisia ja erittäin huonossa fyysisessä kunnossa. Siitä taasen on seurannut se etteivät he kykene kunnolla huolehtimaan ja tukemaan lastensa koulunkäyntiä. Lisäksi heidän lastensa mahdollisuudet vapaa-ajan harrastamiseen ovat silloin rajalliset. Väsyneet vanhemmat eivät jaksa lähteä kuljettamaan lapsiaan harrastuksiin eikä voimatkaan riitä järjestellä asioita niin, että lapset sinne pääsisivät. Yllätys, yllätys tai onko sittenkään, nämä vanhemmat ovat niitä kestovalittajia, jotka aina sysäävät lastensa koulunkäynnin ongelmat opettajille ja koululle. Lisäksi juuri he loistavat poissaolollaan kaikista koulun ja kodin yhteisistä tilaisuuksista.

Asenteesta on paljon kiinni jaksavatko vanhemmat huolehtia lastensa koulunkäynnistä ja yleensäkin perheistään. Onneksi on myös paljon perheitä, joissa näiden asioiden huolehtiminen on velvollisuus ja kunnia-asia. Vaatii todella paljon tänä päivänä perheiltä huolehtia lasten koulunkäynnistä ja heidän harrastuksistaan. Hyväkuntoiset vanhemmat keksivät keinot asioiden hoitamiseen, usein se kuitenkin vaatii järjestelyjä. Hyväkuntoiset vanhemmat pystyvät myös rehdisti keskustelemaan opettajien kanssa lastensa koulunkäynnin edistymisestä. Lisäksi he kokevat kodin ja koulun yhteistyön positiivisena.